Nyt on Ukon vuoro

Hei lukijat! :)

Täällä ruudun takana kirjoittaa poikkeuksellisesti minä eli Ukko. Älkää sitten suotta arastelko laittaa minulle kommenttia ja lisäkysymyksiä, sillä en pure. Olen kaikkien kaveri tai herrasmies, kuten tytöt asian usein ilmaisevat. Siksi onkin todella omituista, että olen saanut molempina kesinä kaviosta tutustuessani uusiin hevostuttavuuksiin. Tytöt sanovat, että se johtuu huonosta kielitaidostani enkä siksi kuulemma oikein ymmärrä, milloin olisi syytä antaa vähän enemmän tilaa vastapuolelle. Mutta enhän minä koskaa ketään pure tai potki, jos haluan omaa rauhaa! Ehkä toiset ovat vain sitten vähän äkkipikaisempia kuin minä. Rauhallisuus kuuluukin tunnuspiirteisiini.

Erityisen paljon pidän pienistä hevosista tai poneista ja lapsista. Pienuus kiinnostaa minua kovasti. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse sen verran korkea. Olen joskus tarhannut samassa pienen russivarsan kanssa. Hän oli kyllä oikein suloinen tapaus! Tällä hetkellä hengailen samassa aitauksessa Räpsy-ruunan kanssa. Tulemma hyvin toimeen, mutta emme ole ainakaan vielä mitään sydänystäviä.

Ystäväpiiriini kuuluu toki myös kaksijalkaisia. Minun tytöt. Joskus he ovat olleet minun silmissäni enemmän Mikki Hiiriä, kuin vakavasti otettavia auktoriteetteja. Tänä päivänä he ovat kuitenkin jo varttuneempia naisihmisiä, joihin voi luottaa. Arvostan ihmisissä juuri sitä piirrettä, että haluavat ymmärtää meitä nelijalkaisia. Tytöt hoitavat minua painavat asiat aina kuntoon.

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että syöminen, liikunta ja lepääminen kuuluvat lempipuuhiini. Onneksi liiallisesta lihomisesta ei tarvitse olla huolissaan, joten saan syödä heinää mielinmäärin. Syöminen yhdistettynä liikkumiseen laitumella on varmaankin parasta, mitä tiedän, vaikka ötökät ovatkin inhottavia.

Minusta ei varmaan olisi koskaan pihankoristeeksi. Pääni tai kroppani ei kestäisi sitä. Lisäksi minulla on kova työmoraali. Kaikki käy; irti leikkiminen, maastoilu, hyppääminen ja kouluratsastus. Kovasta vauhdista nautin varmaan eniten.

Olen muuttunut paljon vuosien saatossa niin henkisesti kuin ulkoisestikin. Pidän kovasti nykyisestä elämästäni, vaikka hermovaurio aina välillä kiusaa minua, mutta pääsääntöisesti liikkuminen maistuu todella hyvin. Elän päivä kerrallaan. Ihmiset murehtivat välillä aivan liikaa huomista, vaikka jokaiselle päivällä riittävät varmasti sen omat murheet.

- Ukko