sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Freemax tuli (ehkä) jäädäkseen

Asiaan liittymätön kuva, mutta meillä on täällä ihan talvi jo! 
Tänään oli viimeinen mahdollisuus kokeilla Freemaxia ennen kuin sen palauttaminen myyjälleen olisi liian myöhäistä. Teimme pieniä muutoksia satulan täytteisiin: laitoimme satulan keskivaiheelle yhden ylimääräisen palan retkipatjaa siihen kohtaan, jossa Ukon selkä notkahtaa. Lisäksi vaihdoimme satulaan S-kaaren, joka oli kuitenkin ehkä huonompi kuin M-koon kaari. Vaihdetaan se siis takaisin.




Kyllähän tuo satula vielä työstämistä vaatii, mutta ehkä olemme valmiita siihen. Jälki on kuitenkin jo noin hyvä pienen täytekikkailun jälkeen. :)

Venyttelyt lenkin jälkeen. 
Jos satula jää, seuraava homma olisikin sitten opettaa Ukolle uusi asenne satulaan. Nyt se näyttää hapanta naamaa jo nähdessään satulan. Tilannetta on myös edistänyt se, että olemme huomaattamme opettaneet Ukolle tätä mielenyhtymää. Naksuttimen huonona puolena on se, että halutun käytöksen lisäksi hevonen oppii myös sillä hetkellä vallinneen mielentilan. Jossain vaiheessa Ukko liikkui satuloidessa, joten opetimme sen naksuttimen avulla pysymään paikallaan, mutta emme varsinaisesti kiinnittäneet huomiota Ukon mielentillaan. Osaahan se nykyisin pysyä paikallaan satuloidessa, mutta näyttää edelleen yrmyltä. Nyt asiaa on lähestyttävä sen kautta, että Ukko haluaa pysyä paikallaan satuloidessa, koska satula on kiva juttu.

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Aiempi kirjoitus kyseisestä satulasta
Freemax-rungoton (käytetty)
Barefoot Notting Hill -rungoton 1. kokeilu ja 2. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintec-runkoyleissatula

lauantai 23. marraskuuta 2013

Uusi, aito Freemax

Vajaa kaksi viikkoa sitten meille tuli postista HorseProlta kaksi viikkoa aiemmin tilattu Freemaxin rungoton satula. Satula tuli sinänsä aika huonoon saumaan, koska meillä on tällä hetkellä koeviikko päällä. Kuusi koetta, joten tallilla ei ole ehtinyt kuin pyörähtää. Satulalla on kahden viikon palautusaika, mutta sen pitäisi olla palauttaessa uutta vastaavassa kunnossa. Siksi vuorasimme satulan muovilla.


Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut mikään menestys. Satulassa oli valmiiksi paikallaan L-koon kaari, joka osoittautui liian leveäksi (säkätila vajaa kaksi sormea), jalustimet olivat liian edessä (hankala istua voimakkaan tuoli-istunnan takia) ja hikijälkikin oli aika huono.

Painopisteet edessä ja takana. Etuosan jäljet johtuvat todennäköisesti jalustimista. 
Siirsimme jalustia taaemmaksi. Aloimme myös miettiä, mistä jalustimien painopisteet johtuvat. Miksi kopio ei jättänyt painopisteitä? Voisi olettaa, ettei viidenkympin satulassa kovin kummoista painonjakautumistekniikka ole (katso täältä kopion hikijäljet).

Päädyimme lopulta lisäämään täytettä selän keskiosaan, jossa Ukon selkä notkahtaa Jos kokeilee kädellä satulan alta, keskiosa on kaikista tyhjin ja juuri sille kohdalle sijoittuvat jalustimet. Kun satula ei ota täydellisesti keskeltä kiinni, jalustimet aiheuttavat painopisteet. Teoriaa tuki hikijäljet.



Huomaa, miten selkärangan tila levenee keskeltä.  

Nyt näytti vähän siltä, että lisätäytteitä oli jo liikaa ja liian edessä. Laitoimme tosiaan kaksi palaa retkipatjaa satulan keskivaiheelle ja toinen on ilmeisesti liikaa, koska satulan etuosaan muodostui tuollainen pyöreähkö jälki palasista. Jalustimista ei tosin näyttänyt jäävän mitään.

Nyt on vain sitten kysymys, että, mitä tehdään? Palautetaanko satula maanantaina vai pidetäänkö. Toisaalta tuntuu hölmältä maksaa 500 euroa satulasta, jonka painonjakautumiseen vaikuttaa huovaan sisään taitettu retkipatja. :D

Aiemmat satula(kokeilu)t:

Freemax-rungoton (käytetty)
Barefoot Notting Hill -rungoton 1. kokeilu ja 2. kokeilu
Freemax-rungoton (kopio)
Trekker Master -joustorunkoinen
Wintec-yleisrunkosatula


lauantai 16. marraskuuta 2013

Kengitys

Ei voi muuta sanoa kuin että viime aikoina ollut todella kiireistä. Jakso lähenee loppuaan ja koeviikko on ensi viikolla. Muu jakso on ollut oikein kiva, mutta en ymmärrä, miksi lähes kaikki kotihommat on jätetty jakson loppuun. Tämän kiiren kanssa täytyy nyt vain elää.

Ukolla oli tosiaan kengitys maanantaina CE-F-kengittäjän toimesta. Hän on itse asiassa kengittänyt Ukkoa aiemminkin, mutta olemme välillä vaihtaneet pois ja sitten taas takaisin häneen. Täytyy sanoa, että tarkkaa työtä hän teki. Kengitykseen meni pari tuntia. Ukko oli oikein kiltisti ja näytti tykkäävän kavioiden käsittelystä.

4.10.2013 Ukon kaviot edellisen kengityksen jälkeen

4.10.2013
Kavioista ei löytynyt mitään epäillyttävää. Kengittäjä kuitenkin kertoi, että kavioiden leviäminen on seurausta kaviokuumesta. Kaviokuumen seurauksena kavion koossa pitävä "liima" (anteeksi amatöörimäinen ilmaukseni, koska en muista kavion osia) vioittuu eikä se uusiudu enää. Niinpä seinämä pyrkii väkisin irtoamaan, jolloin ainoa keino vain on ronkisti ottaa leviävä osa pois. Tämän perusteella kengättömyys taitaa jäädä haaveksi. Siirtymävaihe olisi  todella vaikea. Ukolla irtosi kenkä muutama päivä ennen kengitystä, ja kavio ehti jo muutamassa päivässä levitä.

Kyselin kengittäjältä kaikenlaista ja sain taas oppia uutta. Olisi niin mahtava päästä jollekin kurssille! Kysyin, mihin perustuu se, että ratsuhevosilla ja ravihevosilla on oma kengityksensä. Kengittäjä ei aluksi ymmärtänyt kysymystäni ja totesi lopulta, ettei kengityksessä pyritä mihinkään tiettyyn vaan kaviot vuollaan täysin yksilöllisesti. Hevosta ei saisi vuolla käytön mukaan vaan sen oman rakenteen mukaan. Esimerkiksi ravihevosten kavion jättäminen pitkänomaiseksi (hevonen heittää automaattisesti jalkaansa enemmän eteen) rasittaa jalkoja.

Jutustelimme myös kaviomekanismin toiminnasta kaviossa. Kengittäjä näytti, miten kenkä on kulunut takaosastaan kavion liikkumisen takia. Täytyy taas todeta, miten mahdotonta on saada puolueetonta tietoa kavioista. Tähän asti olen kuullut paasausta siitä, miten kaviomekanismi ei pääse kengän takia toimimaan. Se, mitä kuulin nyt kengittäjän suusta kuulosti myös ihan järkevältä. Ajatelkaapa, pystyisikö muutama pikkuinen naula estämään kavion liikkumista. Nyt on kuitenkin kyseessä pieni alue, johon saattaa kohdistua jopa 500 kiloa painoa. Lisäksi kavion kärkiosa, johon naulat naulataan, on kengittäjän mukaan täysin liikkumaton. Tässä havainnollistava kuva:


Kuten jo ylempänäkin totesin, puolueetonta tietoa on aika vaikea saada. Totta kai kengittäjä puhuu kengityksen puolesta ja kengättömyyden kannattaja kengättömyyden puolesta. Ehkä molempien jutuissa piilee totuuden siemen.

Kaviot 15.11.2013



Seuraava kengitys onkin sitten vasta 8-10 viikon päästä, jos kengät vain pysyvät kiinni eikä kavio lähde leviämään. Tarkoitus olisi antaa kavioiden kasvaa, jotta niitä pääsisi kunnolla muokkaamaan, kun on, mistä ottaa.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Projektin esittely ja edistyminen

Heinälaatikon suunnitelma

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Teen kyllä aina suunnitelman, mutta lopputulos on yleensä aina toisenlainen. Tämä heinälaatikko ei tehnyt asiaan poikkeusta. Alunperin oli tarkoitus tehdä kaksi heinälaatikkoa. Päätimme kuitenkin lopulta tehdä vain yhden laatikon, josta voi syödä molemmilta puolilta ihan aikataulusyistä. Emme nimittäin ehtisi millään tehdä kahta laatikkoa ennen talvea. 

Naapuriltamme löytyy takapihaltaan puutavaraa, joka on vapaasti käytettävissämme. Teimme vanhasta valumuotista (koohtuu vaneerista ja lankuista) heinälaatikolle pohjan ja sahasimme lankuista sopivan mittaisia pätkiä kehikoksi. Ja tässä välissä ihan rehellisyyden nimissä sanottakoon: kun puhun "meistä" tarkoitan käytännössä isääni. Minä olin lähinnä vain apulaisena. :D

Leveys 60cm, pituus 80cm ja korkeus 80cm.


Alunperinhan oli siis tarkoitus tehdä noilla mitoilla (60x80x80) kaksi heinälaatikkoa. Uskon kuitenkin, että mitat riittävät yhteenkin laatikkoon. Tarkemmin ajateltuna kahteen tuon kokeiseen laatikkoon olisi mennyt heinää yli hevosten päiväntarpeen. Sitä paitsi laatikkoon voi ihan hyvin lisätä heinää kesken päivän, kun tallinpitäjä käy muutenkin jakamassa heiniä muille hevosille. 

Seuraava työvaihe oli tehdä laatikon sisälle tarvittavat elementit, eli väliseinä ja kaltevat pohjat, jotta heinä valuisi hyvin verkkoa vasten. Kalteva pohja on hyvä tehdä liukkaasta materiaalista kuten vesivaneeri (sitä mekin käytimme).



Tähän kiinnitetään rautaverkko, jonka silmäkoko on 50x50mm. (samoin tietenkin toiselle puolelle)
Rakentelimme heinälaatikkoa viime viikonloppuna. Ensi viikonloppuna jatketaan. Seuraavassa vaiheessa kiinnitämme rautaverkon sisäpuolelta päin. Sen jälkeen enää kaksi sivuseinää ja katto, ja heinälaatikko onkin jo valmis. Katosta on tarkoitus tehdä saranoilla avautuva. 

Miksi sitten heinälaatikko? Yksinkertaisesti syy on Ukon hyvinvointi. Hevonen on luotu syömään jatkuvasti pieniä määriä. Tarkoitus olisi, että laatikossa saisi olla koko ajan heinää ja hevoset oppisivat syömään vain tarvittaessa. Heinälaatikon idea perustuu siihen, että hevonen kokee itsensä nopeammin kylläisemmäksi, koska se joutuu pureskelemaan heinää paljon enemmän, koska verkko estää sitä ahmimasta. Olen huomannut, että Ukko välillä pureskelee aidan tolppia tylsyyttään, joten toivottavasti tämä käytös loppuu ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan heinälaatikon myötä. 

Syömiseen kuluu enemmän aikaa, joka on siis sekä mahan että henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvä juttu. Tarhasta olosta tulee mielekkäämpää, kun on koko ajan jotain puuhaa. Lisäksi heinähävikki pienenee ja mahaan pääsevä hiekan määrä tippuu minimiin. Ainoa miinuspuoli tässä on se, että liikkuminen vähenee. Kaikkea ei voi saada. Ehkä teemme ensi kesänä toisenkin heinälaatikon, jolloin Ukko voi kulkea laatikoiden väliä. 

lauantai 2. marraskuuta 2013

Saako hehkuttaa?

Tätä on odotettu pitkään: Hevonen seuraa minua vapaana ollessaan kaikissa askellajeissa (luunottamatta laukka, joka on ihan liian nopeatempoinen siihen). Toki olisimme päässeet tähän pisteeseen vähemmällä ajalla ja vaivalla, jos olisimme käyttäneet joidenkin hevosgurujen opettamia "temppuja". Tästä esimerkkinä Join-Up. Sen väitetään perustuvan hevosen valintaan, mutta olen itse vähän toista mieltä. Eihän hevosella ole käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin seurata ihmistä, koska toinen vaihtoehto on juosta eikä kukaan voi juosta ikuisuuksiin. Tämäkin on toki vain oppimiskysymys, mutta itse haluan tehdä ihmisen seurasta toisella tavalla kannattavaa hevoselle.

Seuraamista ei varsinaisesti ole missään vaiheessa opetettu Ukolle. Olemme pyrkineet siihen, että ihmisen kanssa tehdään mukavia asioita, jolloin hevonen haluaisi seurata. Löysimme ne asiat, joista Ukko nauttii: herkut ja aivopähkinät.

Kiinnostuin hevosagilitystä noin kaksi vuotta sitten ja päätin, että alamme Ukonkin kanssa tekemään niin. Päästin hevosen irti kentälle ja oletin, että se heti seuraa. No eihän se niin mene. Kun Ukko huomasi olevansa irti, se seurasi tasan kaksi sekuntia ja meni sitten portille seisoskelemaan. Olo tuolloin oli aika pettynyt ja innostushan siinä lopahti. Päätin unohtaa koko jutun toivottamana yrityksenä. Täytyi hyväksyä, että hevonen oli pääasiassa luotu vain ihmisen ratsastuskäyttöön ja vain harvat pystyivät tekemään muutakin. Se oli ihmeellistä.

Meni varmaankin puoli vuotta aikaa ennen kuin kipinä heräsi temputtamisen suhteen. Yhtäkkiä ymmärsin, että namupalan saamiseen yhdistetty äänimerkki viittasi naksutinkoulutukseen. Sillä voisi tehokkaasti opettaa hevoselle temppuja (ja sittemmin olen myös ymmärtänyt, että naksutinta voi hyödyntää muidenkin asioiden koulutuksessa). En ymmärrä, miksi en aiemmin sitä tajunnut. Äänimerkki oli alunperin otettu käyttöön vain sen takia, ettei Ukko oppisi kärjäämään.

Ei se temppujenkaan opettaminen ollut niin yksinkertaista. Ei oikein tiennyt, mitä temppuja opettaisi ja ennen kaikkea miten. Ukollekin touhu oli aivan uutta ja niinpä se turhautui helposti, kun ei ymmärtänyt.

Temppujen opettelu edistyi. Jossain vaiheessa harjoittelimme myös seuraamista. Aluksi Ukko jaksoi seurata jonkin aikaa, mutta se kyllästyi hyvin nopeasti varsinkin, jos sitä yritti innostaa ravaamaan. Myöhemmin Ukko seurasi käynnissä aika varmasti, mutta ravissa vain hyvällä tuurilla.

Kesän jälkeen olemme harpponeet valtavia kehitysaskelia temputtamisen ja maastakäsittelyn suhteen. Satulattomuudesta on siis ollut hyötyäkin. Onhan se näin, että harjoitus tekee mestarin. Ukon ongelmanratkaisukyky on todella hyvä ja se oppii temppuja vähän liiankin nopeasti (ei ehdi keksiä uusia). Nyt voi sanoa, että Ukko seuraa aika varmasti myös ravissa. Olemme alkaneet harjoitella ensimmäistä kertaa perushevosagilityjuttuja eli pujottelua ja puomien ylittelyä.

Olen innoissani! Viimeisimmät harjoitukset ovat sujuneet upeasti. Ukko on ollut joka kerta koko ajan irti, ja se on jaksanut seurata koko ajan. Siitä huomaa, että sekin oikeasti nauttii. Olemme vihdoin saanet oman tilan hallintamme kuntoon, joten ei tarvitse pelätä sitäkään, että saa kaviosta osumaa.

Itsellä on hauskaa, kun hevosella on hauskaa. Ukko lähtee mielellään töihin. Siitä tulee mieleen koira ja, joka odottaa täpinöissään, mitä saisi tehdä seuraavaksi. En voisi olla tyytyväisempi. :) Yritän saada viikonlopun aikana videomatskua, kun tänään oli liian pimeää kuvaamiseen.