Takaisin ratsaille

Perjantaina tuli täytee kolme viikkoa, mikä tarkoitta, että Ukkoa saa alkaa taas pikkuhiljaa liikuttaa normaalisti. En ole käynyt koko sairasloman aikana kertaakaan Ukon selässä, vaikka toki olisi saanut. Silloin oli vain niin kovat pakkaset, että mielummin kävelytin Ukkoa maastakäsin kuin istuin selässä varpaat jäässä. Kävelylenkit maastossa, maastakäsittelyharjoitukset ja temppuilu ovat olleet todella piristäviä. Olen saanut ihmeen hyvin tuhlattua aikaa tallilla, vaikka en ole edes ratsastanut. Sitä on vain saanut rauhassa keksittyä rapsutteluun ja ihan vain jutusteluun Ukon kanssa. Suoraan sanottuna minulla ei ole edes ollut mitään hinkua selkään.

Ratsastus ei innosta enää sillä tavalla kuin aiemmin, mutta ehkä se tästä kunhan taas pääsee vauhtiin. Joka tapauksessa temppuilu (tai agility) on huomattavasti hauskempaa varmasti myös Ukon mielestä. Se on aina ollut hyvin älykäs ja ruuan perään, joten se nauttii ihan silmin nähden touhusta. Ja lenkit maastossa ovat myös oikein rentouttavia niin ratsastajan, hevosen kuin pyörällä matkassa olevan mielestä. ;) Voit katsoa tästä videon Ukon temppuilusta jalkapallon parissa.

Melassivesi on hyvää! :) Viimeisessä kuvassa Ukko tönäisee tapansa mukaan astiaa, kun juominen riittää.

Ensimmäiset ravipätkät sujuivat oikein hyvin. Aluksi Ukko oli hieman kankea eikä miellään nostanut ravia, mutta, kun se nousi vauhtia löytyi turhankin paljon. Vasempaan kierrokseen vedettin ravihevosen ravia ja oikeaan kierrokseen tikitettiin menemään jotain ravin ja laukan sekoitusta. Virtaa Ukolta olisi löytynyt, mutta täytyi kuitenkin aloittaa varovasti ja ravata vain lyhyitä pätkiä uraa pitkin. 

Argh! Varusteet eivät tykkää minusta. Tänäänkin koko ratsastustunti oli mennä pilallle, kun tappelin koko alkutunnin suitsien kanssa. Olin viisana tyttönä tallissa "vähän" säädellyt suitsien solkia uuteen uskoon eivätkää nämä uudet säätelyt oikein toimineet enkä tietenkään muistanut enää alkuperäisiä. Nousin kolme kertaa selästä alas säätämään suitsia, kuunes oikeat asetukset löytyivät. 

Ratsastuksen jälkeen venyttelyt, hoito, juotto ja joka sunnuntainen pesupaikalla käyminen. "Perinteisten" pestävien lisäksi pesun kohteeksi joutui myös Ukon häntä. Se on nimittäin sisäpuolelta kauheassa kunnossa kuumeeseen liittyneen ripulin jäljiltä. Lopulta Ukko pääsi karsinaansa ja sai heinä eteensä.

Kasa on suuri, muttei taida silti riittää aivan aamuun saakka. ;)

Huomenna on uusivuosi, joten hevoset otetaan tavallista aiemmin sisälle kolmen heinille. Jos vanhat merkit paikkaansa pitää, jotkut sankarit ammuskelevat ilotulitteita jo kolmen jälkeen, joten ei ole kiva, jos hevoset ovat vielä silloin ulkona. 

Itselläni ei ole uuden vuoden lupauksia. Toivon vain, että ensi vuosi olisi tätä helpompi ja Ukko pysyisi terveenä. Vuosi 2012 ei ollut maailmanlopun vuosi, mutta se on ollut monelle merkittävä tai tavallista rankempi kuten minullekin.

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013!

Aina oppii jotain uutta

Ratsastuskoululla hevoskirjoja lukeneena luulin tietäväni paljon hevosista. Kirjastosta on varmaan tullut lainattua kymmeniä kirjoja ja omasta kirjahyllystäkin löytyy muutama. Ukon tultua kuvioihin sain huomata, etten oikeasti tiennyt juuri mitään hevosista, vaikka meidän ratsastuskoululla sai itse hakea hevosensa tarhasta sisälle, hoitaa sen ratsastustunnille ja halutessaan osallistua tallitöihin. Olin todella tarkka varusteiden sopivuudesta ja hevosen puhtaudesta. Usein tuli myös lakaistua tallia, siivottua tuntihevosensa harjoja yms. Olen tyrmistynyt, kun joillakin ratsastuskouluilla hevostaan ei saa edes itse laittaa tunnille valmiiksi.

Ei hevosia opi hoitamaan hevoskirjojen avulla ja vaan käytännön kokemuksen ja muiden hevosihmisten neuvojen kautta. Ylläpitotalli on meille juuri sopiva vaihtoehto,  koska siellä on aina joku, jolta voi pyytää neuvoa ja apua. Mottonikin on: kysyjä ei tieltä eksy.

Tänään sain tietää, että on olemassa erikokoisia hokkeja. Asia selvisi, kun kengittäjä/tallinpitäjä oli kengittämässä Ukkoa ja huomasi, että etukenkien hokin paikat olivat suuremmat kuin meiltä löytyvät hokit. Takakenkien reiät olivat hokkiemme kokoiset. Ostimme sitten tallinpitäjältä näitä etukenkiin sopisivia hokkeja. Ensi kerralla kaupassa täytyy ottaa myös tämäkin seikka huomioon ja ostaa kengät, joissa on pienenmpien hokkien reiät.

Tämä on blogini 100 kirjoitus.

Uuden kameran testailua

Sain joululahjaksi järjestelmäkameran. Olen ihan täpinöissäni ja yllättynyt. En nimittäin toivonut mitään kameraa, vaikka olen aiemmin manaillut nykyisen digikameran toimimattomuutta ja huonoa kuvanlaatua. Kapistus ei lähde millään päälle, jumittaa eikä asetuksia saa muutettua. Vaikka uuden kameran hankinta olisikin ollut ajankohtainen, en missään nimessä ajatellut mitään näin hienoa, laadukasta tai kallista kameraa. Kaikesta huolimatta olen todella kiitollinen tästä lahjasta ja aion kohdella sitä kuin kukkaa kämmenellä. :)

Tässä olisi sitten ensimmäisiä otoksia. Malliksi pääsi suloisista suloisin kisu eli Siru. Huomatkaa kuvanlaatu; upea tarkkuus ja värit!

Ihanaa! Kuvista näkee melkein jokaisen karvan. :D

Jouluun on taas vuosi aikaa

Miten se aika meneekään aina niin nopeasti? Tuntuu, että hetki sitten odotin kuumeisesti, että kalenterin kuukausi vaihtuu joulukuuksi ja nyt joulu on jo mennyt. Kuulostaa aika masentavalta, mutta onneksi on vielä lomaa jäljellä puolitoista viikkoa.

Tallilla on tullut vietettyä kiireetöntä aikaa rapsakassa pakkasessa. Kävelyttelyä, maastakäsittelyjuttuja, rapsuttelua ja hauskanpitoa jalkapallon merkeissä. Ukko on myös saanut nauttia jouluglögistä (melassivesi), piparista, omenoista ja leivistä tavanomaisen ruuan lisäksi. :)

Ukolle on taas ilmestynyt patteja kuten viime talvenakin. Silloin ne ilmestyivät ensin vasemmalle puolelle kaulaan ja niitä oli aluksi hyvin vähän. Ne kutisivat ja Ukko hankasi itseään, jolloin kaulan alkoi kaljuuntua. Lopulta nämä finnin tapaiset patit levisivät kaulalta mahaan asti (mahassa vain siellä täällä, kaulassa ryppäissä) ja pikkuhiljaa myös oikealle puolelle. Kun kesä tuli, patit hävisivät taas pikkuhiljaa.

Nyt nämä patit ovat taas räjähtäneet päälle. Patteja on sekä oikealla että vasemmalla puolella, mutta tällä kertaa niitä ei löydy juurikaan kaulalta vaan selän, vatsan ja pepun kohdalta. Ne kutisevat, mutta karva ei ole kaljuuntunut. Patit ovat kuivuneita rupia ja iho niiden ympärillä hilseillee. Lisäksi harjan tyvi kutisee ja sekin tuntuu hilseilevän. Mikähän asia voisi yhdistää tätä ja viime talvea? Onko muilla ollut samaa ongelmaa tai kuullut sellaisesta? Vai kenties ehdotuksiä, mistä nämä finnit voisivat olla peräisin?

Meillä kävi jo mielessä, että voisivatko nämä iho-ongelmat johtua loimituksesta, sillä viime talvenakin patteja alkoi ilmestyä, kun kovat pakkaset tulivat ja Ukkoa piti loimittaa päivittäin. Silloin Ukon loimessa oli kaulakappale (silloin patteja eniten kaulalla) ja nyt loimessa ei ole kaulakappaletta (kaulalla ei nyt juurikaan patteja). Voisiko iho jotenkin muhia loimen alla tai toinen vaihtoehto iho ei saa tarpeeksi auringonvaloa? En toisaalta usko ainakaan ensimmäiseen, koska Ukko kuitenkin on suurimman osan vuorokaudesta ilman loimea.

Nyt on muutenkin tilanne se, että Ukko pitää taas totuttaa olemaan ilman loimea, koska sitä on nyt kuumeen jälkeen loimitettu joka päivä kolme viikkoa. Ukko alkaa olemaan taas kunnossa, joten katsotaan, miten totutus toteutetaan...

Mitä nyt ruokintaa tulee, niin Ukko ei saa juuri ollenkaan väkirehuja, joten se ei ainakaan yhdistä viime ja tätä talvea. Voisiko Ukko olla allerginen heinän säilöntäaineelle? En usko tähänkään, koska Ukko söi aiemmalla tallillaan (ainakin muistaakseni) säilöheinää eikä sillä ollut siellä patteja. Lisäksi, miksi patit tulisivat vasta talvella, jos Ukko kuitenkin on syönyt koko ajan säilöheinää?

Jouluinen kuvapostaus

Välineet valmiina karsinan joulusiivousta varten.

Vettä, vampsu ja kova harja sekä jakkara, jotta yletymme seinien yläosia siivoamaan.

 Kun aloitimme joulusiivouksen, karsina näytti tältä:

Siivouksen valmiiksi saamiseen meni noin neljä tuntia ja lopputulos näyttikin tältä:

Suolakiven paikalle on nyt tuotu myös se suolakivi; Himalajan suolakivi.

Seinässä näkyviä jälkiä ei saa pois.

 Ja lopuksi muita jouluisia kuvia eiliseltä:

Ukon jouluaaton herkut; porkkanoita ja omenoita.

Joulun kunniaksi Ukko sai melassivettä. Voi, kun se olikaan hyvää varsinkin, kun laitetttiin melassia ihan ronskilla kädellä. ;)

Sekalaista selostusta kissoista

Lainailen kirjastosta usein kissakirjoja, mutta niiden tarjonta ja sisältö on valitettavasti aika suppeaa. Haluaisin oppia lisää kissoista ja niiden käyttäytymisestä, mutta totuus vain on, ettei kissoista tiedetä niin paljon kuin esimerkiksi koirista ja hevosista.

Kissat ovat mielestäni ihania eläimiä. Niihin kätkeytyy jotain niin mystistä ja salattua. Niitä ei voi määräillä vaan ne tekevät juuri niin kuin ne itse haluavat. Ne ovat myös älykkäitä ja hyvin sopeutuvaisia. On jopa sanottu, että se on ainoa lemmikkieläin, joka on kesyyntynyt tulemalla itse ihmisen luokse omasta tahdostaan.

Omasta kirjahyllystäni löytyy vain yksi kissakirja, joka on Trevor Warnerin Kissojen elekirja - 100 elettä. Siinä on kohtalaisen vähän tekstiä, mutta sitäkin enemmän upeita kuvia. Kyseisestä kirjasta löytyy myös hevosversio, joka on Susan McBanen kirjoittama. Muutama ote Kissojen elekirjasta:

Yllätävää kyllä, kissat harvemmin naukuvat toisilleen. Naukuminen on säästetty lähes yksinomaan kissalta ihmiselle suunattuun viestintään, ja se tarkoittaa "Minä olen tässä. Tässä minä olen. Katso, täällä alhaalla!" Siksi naukumista kuulee tyypillisesti enemmän ruokatölkin avaamisen jälkeen kuin sitä ennen, koska kissa haluaa varmistaa, että ruoka tarjoillaan oikeaan osoitteeseen. Naukumisella pyydetään ensisijaisesti ruokaa tai sisäänpääsyä, toisinaan se tarkoittaa "heippa".

 Maatiaskissalla tarkoitetaan kissatyyppiä, joka on muodostunut kissojen lisääntyessä vapaasti keskenään ihmisen siihen puuttumatta. Eri maiden maatiaiskissat ovat erilaisia, mikä johtuu kissapopulaatioiden sopeutumisesta paikalliseen ilmastoon ja muihin ympäristöoloihin.

Munchkin

Vaikka maatiaiskissat ovat edelleen suosituimpia kissoja, ihminen on silti onnistunut jalostamaan rotuja, jotka ovat täysin vastaan ainakin omaa kauneuskäsitystäni kissasta. Olin järkyttynyt, kun kuulin tästä lyhytjalkaisesta munchkin -rodusta. Mikä pahinta, kissa ei pysty lyhyiden jalkojen takia kiipeilemään tai hyppimään normaalilla tavalla. Myös persialaiset ovat hieman kyseenalaisia, koska kissalle on jalostetttu niin lyhyt kuono, että se vaikeuttaa sen hengittämistä. Sen lisäksi, että kissojen ulkomuotoa muokataan myös niiden luonnetta. En ymmärrä, miksi kissasta yritetään tehdä koiramainen tai se vielä mainitaan hyvänä juttuna; "muistuttaa enemmän koiraa kuin kissaa". Saa sellaisen kuva, ettei kissa voisi olla kiintynyt ihmiseen tai olla hyvä ystävä. Joka tapauksessa minä ainakin hankin kissan juuri sen takia, koska se on kissa. Toisaalta ehkä joku haluaisikin koiran, mutta ei voi syystä tai toisesta sitä hankkia ja päätyy sitten koiramaiseen kissaan.


Viimeisin lainaukseni kirjastosta on Roger Taborin Ymmärrä kissaasi - 100 vinkkiä. Ei oikeastaan mitään uutta, mutta kirjasta paistaa ikävästi läpi Rogerin asenne sisäkissoja kohtaan. Saa sellaisen kuvan, että sisäkissat olisivat aina stressaantuneita ja epäaktiivisia, mitä ne toki ovat ellei niille anneta virikkeitä.  Toisaalta, mikä on sisäkissan määritelmä? Onko se kissa, joka ei pääse koskaan ulos? Vai onko se kissa, joka pääsee ulos valjaissa?

Alusta asti oli selvää, että, jos meille kissa hankittaisiin siitä tulisi sisäkissa, jota kuljettaisin valjaissa ulkona. Tähän suhtauduttiin näin maalla aika kielteisesti. Mielestäni olisi kuitenkin ollut vastuutonta pitää kissaa irti, koska vain kahdenkymmenen metrin päässä kotoani on vilkaasti liikennöity valtatie, joka on koitunut kymmenien kissojen kohtaloksi.

Sirulle hankittiin kiipeilyteline ja leluja (tein niitä myös itse). Kävellytin Sirua päivittäin, mutta pian huomasin, ettei se enää riittänytkään ulkoilun makuun päässeelle kissalle. Aloin jo miettiä, että olikohan koskaan järkeä edes käyttää sitä ulos, mutta nyt oli jo liian myöhäistä, koska Siru oli jo saanut ulkoilla ja se osasi kaivata ja vaatia sitä.
 
Jossain vaiheessa keksin sitten laittaa Sirun ulos narulla kiinni tolppaan. Aluksi minua ahdisti jättää se ulos yksinään ja kävin katsomassa sitä viiden minuutin välein. Lopulta ostimme noin 4-5 metriä pitkän narun ja sidoimme sen talon edessä olevaan valopylväseen. Paikka vakiintui ja Siru oppi rajat.

Nykyisin Siru saa olla ulkona silloin, kun se haluaa ollessamme kotona. Sille ei kuitenkaan riitä pelkkä valopylvään ympäristö, joten kävellytän sitä lähes päivittäin. Kesäisin Siru on käytännössä koko päivän ulkona. Talvisin ja koulun alettua aamulla noin tunnin ja, kun tulemme koulusta. Näillä pakkasilla Siru ei halua oikeastaan ollenkaan ulos - edes kävelylle. Sopii siis kysyä, mikä Sirun määritelmä on? Onko sisä- vai ulkokissa vai kenties jotain ihan muuta?

Siru-kuvia

Eilen. Pesun jälkeen pitää nuolea oma haju takaisin. Joulun takia pääsi/joutui kylpyyn. ;)

 

Muut kuvat on otettu tänään.

Pakkasta riittää

Tänään on viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Tiedossa joulukirkko ja glögitarjoilu. Lomalle pyhälletään kirpsakassa pakkasessa, sillä mittari näyttää -26 astetta.

Olemme tällä viikolla käyttäneet Ukkoa ensimmäisiä kertoja kävelyttäen noin 1-2 kilometrin lenkeillä ja herra on ollut aivan innoissaan. Toissapäivänäkin meno oli niin kova, että tuntui, että naama jäätyy paikoilleen pelkästä vauhdista. :D Näyttäisi siis siltä, että Ukko alkaisi olemaan ihan kunnossa. Olisi kuitenkin tarkoitus ottaa vielä ensi viikkokin aika kevyesti, koska ei ole varmaa alkoiko kuume sittenkin jo päivää aiemmin eli tiistaina, mikä tarkoittaisi, että kuumepäiviä olikin kolme. Tallinpitäjä kertoi, että jo tiistaina Ukko olisi tärissyt sisälle tullessaan, mutta hän pisti sen kovan pakkasen pikkiin. Emme siis voi tietää, joten on hyvä ottaa ihan varmuuden vuoksi vielä seuraava viikko ainakin osittain aika käyntipohjaisena työskentelynä.

Viikonloppuna pitäisi myös saada lopultakin karsinan joulusiivous valmiiksi. Vielä olisi jäljellä kaksi seinää, joista toisella on ruoka- ja juoma-astia. Lisäksi jouluksi Ukolle on tarkoitus hommata vähän omenoita ja melassia. Porkkanathan ovat osa Ukon normaaliruokintaa, mutta myös ne pääsivät eilen loppumaan. Onneksi sunnuntaina käy porkkana-auto, jolloin saamme taas säkin. Ennen sitä täytyisi viedä vähän kotoa porkkanoita.

Nyt täytyy lähteä kouluun, joten heippa! :)

Nyt se päätös oli vain tehtävä

Siinä, missä joku päättää, ettei käy lukemassa ht.netin keskustelupalstoja, minä skippaan tästä edespäin hevosen hoitoon liittyvät tekstit ihan oman mielenrauhani takia. Olen helposti huolestuva tyyppi ja olen näiden tekstejen johdosta ollut viime aikoina entistäkin huolestuneempi Ukon hyvinvoinnista. Kävi jopa mielessä, että tekisinköhän hevoselle suurimman palveluksen, jos en omistaisi sellaista ollenkaan.

Joka tapauksessa en ole heivaamassa Ukkoa mihinkään. Se jää nähtäväksi hankinko sen jälkeen enää hevosta. En ainakaan heti. Siitä tuntuu olevan niin paljon huolta ja murhetta, että helpompi olisi ilman.

Minun täytyy vain hyväksyä, etten pysty tarjoamaan Ukolle tämän parempia oloja. Eiväthän nämäkään huonot ole ja asiat voisivat olla paljon huonommin. Ukko saa syödä, juoda ja ulkoilla hevosseurassa (toistaiseksi vielä aidan yli) sekä se saa takkia päälle huonolla tai kylmällä kelillä. Se saa monipuolista, säännöllistä ja välillä myös aivotyötä vaativaa liikuntaa sekä sen kaviot hoidetaan ja sen puhtaudesta pidetään huolta. Ja mikä tärkeintä Ukko on terve eikä se kärsi stressistä. :)

Siivouskammoista porukkaa(ko?)

Ompas ollut edellisen postauksen kommenttiboksissa hiljaista, vaikka jätin lukijoille suoria kysymyksiä. Ihmettelen, sillä on sentään hevosen hoitoon liittyvät kysymykset esillä. Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani hevosten ja niiden ympäristön siisteyden tärkeydestä enkä ole saanut ainuttakaan kannanottoa.

Mistähän tämä johtuu? Eikö hevosten siisteys olekaan se polttavin aihe, josta keskustellaan? Minusta ainakin aihe on aivan liian vähän esillä. Siisteys vaikuttaa moneen asiaan, esimerkiksi hevosen viihtyvyyteen ja kavioiden kuntoon. Jossain jopa suositeltiin rappailemaan kavioita kaviokoukulla vähemmän ja panostamaan enemmän tarhojen siisteyteen, koska sädeurien kaivelu haurastuttaisi kavioainesta. En ole perehtynyt asian todenperäisyyteen sen tarkemmin enkä edes muista juttua kunnolla.

Eikö hevosalan ihmisiltä tosiaan löydy mielipiteitä hevosten ja niiden ympäristön siisteyteen liittyen? Eikö asiaa todella pidetä kovin tärkeänä? Vai ovatko hevosihmiset samoilla linjoilla kanssani, mutta eivät uskalla tulla tänne pätemään puhtauden tärkeydestä, koskaeivät itsekään pidä siitä huolta?

Joulusiivoilua

Nyt, kun Ukko on sairaslomalla on sopivasti aikaa joulusiivoukselle. Tarkoitus olisi siis siivota karsinan kaikki seinät, kalterit ja ikkuna ennen joulua. Tietenkin myös ruoka- ja juoma-astiat, mutta ne siivotan joka tapauksessa joka sunnuntai. Suunnittelimme tätä joulusiivousta jo ennen Ukon sairaslomaa, mutta nyt siihen on ainakin aikaa. Yritän ottaa teille kuvan karsinasta ennen, kuin se on siivottu, jolloin voin lopulta julkaista blogissani ennen-jälkeen kuvia. Valitettavasti yksi seinä vain on jo puhdistettu. Saimme vaihtaa lähemmän kymmenen kertaa veden ennne, kuin seinä "kiilsi" puhtautta. ;)

Ukko siirrettiin toissapäivänä tallin edessä olevaan tarhaan, koska siinä asustanut hevonen alkoi tuhoamaan aitaustaan. Onneksi ratkaisu on vain väliaikainen (tallinpitäjä vielä miettii lopulliset tarhailujärjestelyt), sillä tämä suorakulmion muotoinen, puuton ja korkea aitainen tarha on jotenkin ankea ja kylmä. En tiedä ymmärrättekö, mitä tarkoitan. :D Ärsytti kauheasti, kun aitausta oli tuskin siivottu lumen tulon jälkeen (2-3 viikkoon), joten meni peräti tunti siivota se sonnista. Me olemme pitäneet Ukon tarhan puhtaana siivoamalla sitä päivittäin. Nykyisellä tallilla on kuitenkin sen verran pienemmät aitaukset kuin aiemmin, että näen puhtauden entistäkin tärkeämpänä. Ei ole kiva, jos hevonen joutuu seisomaan jätöksissään.

Tehdäänkö teillä  joulusiivousta? Miten huolehdit hevosesi ja sen ympäristön puhtaudesta?

Haavet julki

Ukosta ei nyt oikein saa mitään mukavaa kuvamateriaalia, koska sen täytyy olla nyt ensimmäisen viikon täysin levossa; vain tarhassa ja karsinassa. Käymme sen verran myöhään hoitelemasssa Ukkoa, ettei pihalta oikein ehdi saada kuvia ja karsinassa ne tärähtävät tällä huonolla kameralla joka tapauksessa. Siksi halusin tehdä teille joulun kunniaksi oikein iloisen ja pirteän postauksen Ukon unelmapito-olosuhteista tekstin ja kuvien muodossa. :) Haluan muistuttaa, että nämä ovat siis vain haaveita eikä siis realistisesti mahdollisia. Lisään, ettei kuvien laatu ole todellakaan päätä huimaava, mutta mielestäni ajatus on tärkein.

Ensinnäkin Ukko asustaisi toisen hevosen kanssa pihatossa, joka löytyy pihaltamme. Toinen hevonen olisi saman tyyppinen kuin Ukko; kiltti ja rauhallinen. Pihatosta löytyisi vähintään yksin vesiautomaatti, josta tulisi talvisin lämmintä vettä ja kesäisin kylmää vettä. Heinät sijoiteltaisiin ympäri aitausta.

Tässä oli aitaus kokonaisuudessaan vasemmalta oikealle. Nyt tututustuttaan siihen vähän tarkemmin.

 

 Aitauksessa olisi sekä puita että puutonta maastoa. Mennään katsomaan ensin pientä metsikköä!

Täällä ollaan! Käännytään sitten oikealle.

Sinne vaan! Oksat kyllä antavat periksi.

Nyt näyttää olevan jo avarempaa maastoa. Vasemmalla olevien puiden takana on tie, johon aita rajoittuu.

  Siinä on vielä se tie.

Nyt olemme ohittaneet aukean koivun. Oikealla aitausta rajaa leikkimökki, josta tulisi loimien, satuloisen yms. säilytyspaikka.

Siellä näkyy pihatto. Aitaus päättyy nyt selkämme takana olevaan peltoon. Oisko hauska laukkailla?

Pihaton takana aitaus päättyy tiehen. Sitä pitkin lähdetään maastolenkeille. Ei kylläkään vauhdikkaille, koska tiellä kulkee autoja.

Pihan takana on pelto, jonne rakennettaisiin kenttä ja sille valaistus. Loput pellosta olisivat kesäisin laitumena. 

Toivottavasti piditte! :)

Ärsytys

Olen tänään lueskellut tylsyyttäni muutamia hevosblogeja ja nyt täytyy kertoa, etten halua lukea enää yhtäkään mielipidekirjoitusta hevosten pitoon liittyen. Olen kertakaikkiaan niin turhautunut niihin. Tuntuu olevan niin kahta eri äärilaitaa hevosten hoidon suhteen, että on kamala taistelu siitä, mikä onkaan oikea tapa pitää hevosia.

Annettaisiin kaikkien hoitaa hevosensa omalla tavallaan kunhan se ei mene eläinrääkkäyksen puolelle. Toki voi olla hieman kyseenalaista, jos hevosta esimerkiksi loimitetaan lämpimällä kesäsateella vuorellisella sadeloimella. Joka tapauksessa eiköhän maailmassa ole paljon huononmmin kohdaltuja elukoita, ettei tarvise netissä kinastella, onko se toppaloimen pitäminen alle kymmenen asteen pakkasella ok vai ei.

Olen hyvin pahollaini äskeisestä ajatusten purkamisesta, mutta oli vain pakko saada purkaa kiukutusta... Kävin tänään tallilla ja Ukko oli taas oma suloinen itsensä. :) Kuumeen aikana se oli tietysti apaattinen. Sillä on kuitenkin edelleen ripulia ja jalat turvoksissa, joka kuulemma kuului täälläpäin riehuvan taudin kuvaan. Toki jalkojen turvotus johtuu myös siitä, että se seisoi kuumeen takia kaksi päivää karsinassa ja se ei ole nyt päässyt liikkumaan. Tänään Ukko oli jo pidempään ulkona ja luulen, että se saa olla jo ylihuomenna ihan normaalisti koko päivän ulkona.

Ukko on kyllä oikea suloisuus. Tänäänkin piti niin kovasti rapsuttaa korvasta ja kaulasta ja hännän alta ja mistä lie! :D Odotan edelleenkin innolla, että Ukko saisi sen tarhakaverin. En ole nyt pitkään aikaan hiillostanutkaan tallinpitäjää aiheella. ;) No ei vaiteskaan! Hänellä oli kyllä kuulemma monenlaisia suunnitelmia päässään kuukausi sitten, mutta ainakaan vielä ei ole mitään tapahtunut. Eiköhän asia ole kuitenkin hoidossa.

Ukko on kyllä viihtynyt tosi hyvin yksinkin, mutta näen silti tarhakaverin tärkeänä osana hevosen hyvinvointia. Onneksi tarhat ovat niin lähekkäin, että se pystyy helposti koskettamaan tarhanaapuriaan.

Ja odotan myös innolla kesää. Lämpöä, vihreyttä, lomaa, pyöräilyä tallille, kengättömyyden kokeilua, maastoilua aurinkoisessa ilmassa, pidempää ulkoiluaikaa Ukolle laitumella. Ihanaa! :) Laitumella Ukko varmaankin pärjää laumassa, kun sen ei tarvitse syödä samalta heinäkasalta muiden hevosten kanssa. 

Laitumella. :))

 

Kursaava nallekarhu

Tulin eilen tallille puoli kahden aikaan. Ukko oli jo otettu sisälle, koska se oli niin vasta kuumeessa. Viereisessä karsinassa majaili toinen kuumepotilas. Katsoin karsinaan ja ihmettelin, minne hevonen oli joutunut kunnes kuulin kuorsausta. Ukko nukkui karsinan pohjalla makuullaan ja kuorsasi äänekkäästi.

Lähdin hiljaa kipittämään kohti rehuhuonetta. Kävin hakemassa porkkanoita, sillä olemme Sadun kanssa haaveilleet opettavamme Ukon menemään makuulleen käskystä. Olemme odottaneet, että se menisi sattumalta makoilemaan ja sitä voisi palkita siitä. Onko jollakin kokemusta tästä tempusta? Voisiko sen opettaa jotenkin helpommin, ettei tarvisi vain epätoivoisesti odottaa, että hevonen sattuu joskus menemään makuulleen? Ainahan Ukon voisi opettaa ensin menemään polvilleen, mutta, miten sen saisi siitä "kaatumaan" kyljelleen.

Palasin karsinalle porkkanoiden kanssa. Ukko näytti olevan hämillään, kun se yllättäen herätettiin päiväunilta. Äänimerkki ja porkkana. Äänimerkki ja porkkana. Äänimerkki ja porkkana. Ja tätä jatkui niin pitkään kunnes olin syöttänyt kaikki porkkanat. Otin Ukosta vielä muutaman kuvan ja lähdin hakemaan sille lämmintä vettä. Karsinassa on vesiautomaatti, mutta Ukko juo mielummin ämpäristä lämmintä vettä. Vasta, kun toin vesiastian se raahautui ylös.

Harjasin Ukon läpi ja käytin pesupaikalla. Pesin kaulan patin, "pikkuveitikan ";) ja hännän aluksen, johin oli ehtinyt kertyä kahden viikon aikana aika paljon törkyä. Tämä homma olisi pitänyt nimittäin tehdä jo viime sunnuntaina, mutta silloin en ehtinyt ja viikolla Ukko olikin kuumeesssa, joten sitä ei tohtinut pesupaikalle raahata. Teetin Ukolla vielä karsinassa muutaman venytyksen ja "kumpi käsi?" -tempun. Tässä kahden viikon lomassa on se hyvä puoli, että voimme harrastaa Ukon kanssa mielinmäärin temppuilua, koska se ei väsytä fyysisesti. :)

Laukan kehitys 2011-2012

Ensimmäinen laukannostoyritys tapahtui kesällä 2011 Ukon omassa tarhassa huonolla menestyksellä. Ukko nimittäin kauhistui laukkapohkeista ja  kiisi tarhaa ympäri kiitoravissa kauheaa vauhtia tehden äkkinäisiä käännöksiä. Satu oli tuolloin selässä eikä onneksi tippunut. Tämän jälkeen menikin pidemmän aikaa ennen, kuin uskaltauduimme kokeilemaan laukkaa uudestaa -tällä kertaa liinassa.

Vaidoimme kentälliseen talliin syksyllä 2011, minkä jälkeen aloimme harjoittelemaan laukkaa liinassa. Jo liinan pituuden määrittämällä ympyrällä kulkeminen tuotti Ukolle vaikeuksia. Se oikoi paljon, josta taas ei ollut tietoakaan laukan yhteydessä. Silloin jouduin juoksemaan valtavalla ympyrällä, jotta saimme koko kentän käyttöön. Laukka nousi ajamalla ja huutamalla samalla: "Laukka!" Aluksi laukka ei pysynyt yllä kuin vajaan puolen kierroksen ajan. Lisäksi oma kunto ei riittänyt juoksemaan Ukon rinnalla kovin montaa kierrosta. Laukan noustua ja jotta se pysyisi paremmin yllä, toistimme laukan tahdissa sanaa: "Jap, jap, jap!" Ensimmäinen kunnon laukkapätkä liinassa näkyy videolla ensimmäisenä.

Toki mäenrinnettä vasten laukannostaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta minkäs teet, kun asut paikkakunnolla, jolta ei mäennyppylöitä löydy. Nostimme myös syksyn aikana laukan ensimmäistä kertaa kentällä (näkyy videolla toisena), mutta ratsuttaja kehotti jättämään laukan vielä maastolenkeille. Valitettavasti laukka ei maastojen suorilla teillä onnistunut, koska Ukko tarjosi lukuisista yrityksistä huolimatta vain pirunmoista ravia. Niinpä laukkasimme vain liinassa.
 
Vuoden vaihteen jälkeen tallin viereiselle pellolle aurattiin ura, jossa pääsimme kunnolla treenaamaan laukkaa. Oikea laukka nousi huomattavasti helpommin kuin vasen ja kiitoraviaika ennen nostoa lyheni pitkin kevettä. Kokeilimme myös pikkuhiljaa laukkaamista kentällä, mikä puolestaan oli paljon haasteellisempaa kuin pellolla. Ukko saattoi kiitä kolmekin kierrosta kenttää ympäri ravia ennen, kuin nosti laukan. Myös sen ylläpitäminen pienessä tilassa oli haastavaa, joten laukkaharjoittelut jäivät lähinnä pellolle.

Vaihdoimme jälleen toukokuussa 2012 tallia, minkä jälkeen huomasimme tapahtuneen jotain. Laukka nousi vain 1-2 kierroksen yrityksen jälkeen ja se oli huomattavasti rauhallisempaa kuin aiemmin. Edelleenkin Ukko kuitenkin tarvitse laukkaamiseen koko kentän.

Kesän edetessä laukka lyheni ja siitä tuli korkeampaa. Nosto tapahtui vaivattomammin ja ympyrällä laukkaaminen alkoi jo onnistua. Maastossa Ukko tarjosi kiitoravin sijaan laukkaa.

Tällä hekellä Ukko nostaa muutaman ravikiihdytysaskeleen saattelemana laukan. Laukka on jo kohtuu rauhallista ja lyhyttä ja se onnistuu hienosti ympyrällä. Uralla laukatessa Ukko tahtoo kaasutella aikalailla, joten olemme viime aikoina laukanneet aika paljon vain ympyrällä. Treenattavaa siis edelleen on, mutta "hiljaa hyvä tulee"! :)

Huom. Videon lopussa näkyvä laukkapätkä maneesissa on ensimminen laukka pitkän sairasloman (kaviokuume) jälkeen, joten laukan täysin todellista tilaa ei valitettavasti pysty näkemään. Muuta laukkamateriaalia nykyiseltä tallilta ei vielä ole.



P.S. Ukolla ei ollut enää eilen kuumetta, joten se pääsee tänään ainakin osaksi päivää ulos kylläkin hyvin loimitettuna. Kaksi kuumepäivää = kaksi viikkoa ratsastustaukoa (kävellyttää toki voi), eli vasta jouluna pääsemme taas treenailemaan pikkuhiljaa.

Toipilaana jälleen

Luulin saavani kirjoittaa teille tänään ihanasta maastolenkistä auringon paisteessa ja julkaista jouluisia tonttukuvia. Nyt on kuitenkenkin hieman ikävempiä uutisia Ukon suunnalta.

Menimme Sadun kanssa suoraan koulusta linja-autolla tallille. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta siitä huolimatta Ukko tärisi kylmissään tarhassaan, vaikka sillä oli loimi päällä.

Otimme Ukon sisälle, mutta se tärisi edelleen kauttaaltaan. Tässä vaiheessa iski pienimutoinen paniikki ja epävarmuus hevosen voinnista. Soitimme tallinpitäjän paikalle ja hän totesi, että ensimmäisenä kannattaisi mitata lämpö. Kuumetta oli 39,5. Tässä vaiheessa jo rauhotuin, sillä tilanne ei ollutkaan kuolemanvakava. Heitimme fleeceloimen Ukon niskaan ja juotimme sille melassivettä. Soitimme klinikalle, jossa kehotettiin hakemaan heiltä kuumetta alentavaa lääkettä ja kutsumaan eläinlääkäri paikalle vielä varmuuden vuoksi tarkistamaan tilanne.

Kuumepotilas.

Vakioeläinlääkärimme kehotti vielä tarkkailemaan tilannetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään akuuttitapaus, joten hän ei mielellään lähtisi tallille ajelemaan. Niinpä sovimme, että olemme uudestaan yhteyksissä, jos Ukon vointi menee huonompaan suuntaan tai kuume ei lähde laskemaan lääkkeistä huolimatta.

Karsinaan laitetut kolmen heinät eivät maistuneet kunnolla kuumeiselle Ukolle, mutta onneksi äitini toi kuumetta laskevan kipulääkkeen klinikalta. Herra otti suoraan suuhun ruiskutettavan lääkeannoksen todella nätisti. Se oli myös jo lämmenyt loimen alla sen verran, ettei enää tärissyt.

Parane pian! :)

Tässä vaiheessa lähdimme kotiin, sillä minulla oli meno ylioppilasjuhliin. Tallinpitäjä aikoi aamulla mitata kumeen, mutta me tulemme sitten päivällä antamaan kuumelääkkeen ja samalla katsomaan Ukon vointia.

1 kuumepäivä = 1 viikko lepoa. Toivottavasti Ukko ei sairasta kovin montaa päivää, sillä se tietäisi pitkää sairaslomaa, joita on kyllä piisannut ihan tarpeeksi tämän syksyn aikana. Juuri, kun oltiin päästy takaisin normaaliliikuntaan... Ja vielä eilen pääsin kehumaan, että ollaan asuttu uudella tallilla jo yli kaksi kuukautta sairastelematta. Tärkeintä on kuitenkin, että Ukko tulee taas kuntoon. :)

Ukon päiväaikataulu

Olenpas ollut nyt aktiivinen bloggaaja, kun uusia postauksia on tullut päivittäin -kylläkin vasta kolmen päivän ajan...  Siksi en uskalla puhua mistään joulukalenterista, jos en ehdikään jonakin päivänä nuokkua tietokoneen ääressä. Hitsi, pitäisi saada äkkiä Ukosta hieman jouluisempia kuvia, jotta voisin tehdä uuden bannerin. En kuitenkaan vielä lupaa mitään. Voi olla, että saatte nauttia joulusta vain postausten kuvina, jos en ehdi ulkoasua jouluisemmaksi muuttamaan. Nykyinenkin kelpaa ihan hyvin, koska se on talvinen.

Ukon päiväaikataulu:

Muistakaa, että kellonajat eivät ole "kiveen hakattuja". ;) Päiväkohtaisia eroja on, jos esimerkiksi koulu loppuu aiemmin.

06:30 Aamuheinät. Vähän ajan kuluttua väkirehut; kaksi kourallista kauraa.

08:00 Tarhaan ja tarvittaessa loimitus.

11:00 Aamupäiväheinät.

13:00-15:00 Hevoset juotetaan. Talvisin ulkona ei ole juoma-astioita.

15:00 Päiväheinät.

15:40 Saavun tallille, vaihdan vaatteet ja siivoan  Ukon tarhan.

16:00 Vien Ukon sisälle. Juotto, harjaus, kavioiden putsaus, harjan ja hännän selvitys sekä pinteleiden ja varusteiden laitto.

16:40 Ratsastamaan.

17:45 Takaisin tallissa. Hoito ja venyttelyt; kaikki jalat eteen ja taakse sekä pää sivuille ja etusten väliin.

18:30 Lähden kotiin ja Ukko jää sisälle.

20:30 Iltaheinät. Vähän ajan kuluttua väkirehut; kaksi kourallista kauraa ja porkkanaa riippuen siitä, onko päivän annos mennyt venytellessä.

Viikonloppuna ruoka-ajat ovat muuten samat, mutta Ukko saa iltaheinät jo seitsemän aikaan, koska talli menee aiemmin kiinni. 

Perjantailta 30.11. Uninen Ukko lähdössä lenkille. :)