Jotain joutavaa...

Tuntuu, että koko hevosblogimaailma olisi menossa johonkin syyshorrokseen. Postauksia tulee verkkaisesti ja useat blogit lopettavat tai menevät tauolle. Suurin syy varmaan on se, ettei ole mitään kirjoitettavaa, koska kelien takia ei pysty tekemään mitään kovin ihmeellistä. Tai sitten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti niin kiireisiä.

Oman blogini kohdalla kirjoitettavaa pitäisi olla, sillä Ukko asuu maneesitallilla ja treenaaminen on mahdollista kellillä kuin kelillä. Minä kuitenkin jaarittelen täällä blogissa, ettei minulla ole, mistä kirjoittaa. Kuvausintoakaan ei ole oikein ollut, kun ulkona on niin synkeää. Ajattelin tehdä erikoispostauksen Ukon varusteista, mutta elämä on nähtävästi niin pää kolmantena jalkana juoksemista, ettei aikaa ole vielä löytynyt kyseiselle postaukselle. Syyslomalla kävi jopa mielessä, että pitäisikö laittaa blogi tauolle.

Ukko oleskelee tarhassaan vielä toistaiseksi yksin, koska sen molemmat tarhakaverivaihtoehdot ovat muuttamassa pois. Toinen itse asiassa muutti jo. Ukon tuleva tarhakaveri on siis vielä avoinna. Onneksi tarhat ovat ihan vierekkäin, joten herra pystyy helposti koskemaan tarhanaapuriinsa. Odotamme kuitenkin innolla, että Ukolle järjestyisi tarhakaveri. Hevonen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka tarvitsee kontakteja lajikumppaneihinsa voidakseen hyvin. :)

Sain Jatalta tämän ihanan avaimenperän. Kiitos! ♥

My name is Bond. James Bond.

Kävimme eilen perheen voimin Finnkinossa katsomassa 007 Skyfall -elokuvan. Hyvä oli, vaikken mikään Bond-fani olekaan. Istuimme toisella rivillä ja ainakin siitä katsottuna valkokangas oli turhan suuri. Lisäksi basso oli liian kovalla; tuli jopa huono olo joissakin räiskintäkohtauksissa. Elokuva ja "elokuvaeväät" olivat kuitenkin hyviä, mikä onkin pääasia. Näytös oli juuri ikävästi keskellä päivää, ettei tallille oikein ehtinyt ennen eikä jälkeen elokuvaa. Ukko sai siis vapaa päivän, kun Satukin päätti pitää lepopäivän.

Kävimme tänään reippaalla noin tunnin pituisella maastolenkillä. Ihanaa, että täällä voi käydä pimeälläkin maastossa, sillä hiihtäjille, kävelijöille ja ratsastajille tarkoitetti 2,5km kuntopolku on valaistu. Ukko olisi kyllä mielellään halunnut metsikköön tai muille tuntemattomille (ja pimeille) poluille. Ukko on luonnonlapsi. :)

Nyt täytyy kehua, että kuolaimettomissa on todella tehokas jarru. Monilla varmasti herää kuolaimettomissa ensimmäisenä epäillys, että toimiiko niissä jarrut yhtä hyvin kuin kuolaimissa. Kokemuksesta voin sanoa, että jarrut toimivat paremmin kuin kuolaimilla.

Syyslomalaisen hevosen kuulumiset

Loma ei ole oikeastaan edes ollut kovin kiireinen, mutta en ole vain jaksanut kirjoitella tänne blogiin. Muuten olen sitten istunut koneen ääressä liikaakin... Nytkään en jaksaisi kirjoittaa, mutta jospa minä muutaman lauseen heittäisin kuvan ja videon tueksi. :)

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa maastossa kuolaimettomien kanssa. Jarrut toimivat vähintäänkin yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kuolaimien kanssa. Pään viskominen, suun aukominen ja muu aiempi pään häiritsevä toiminta on loppunut kuolaimettomien käyttöön oton jälkeen. Sanomista tulee kuitenkin siitä, ettei Ukko käänny niin hyvin kuin kuolaimien kanssa. Ehkä se ei ole vielä täysi ymmärtänyt niiden kääntäviä apuja. Harjoitellaan, harjoitellaan!

Maastoon lähdössä, jei! :D

Pelasimme myös alkuviikosta Ukon kanssa jalkapalloa. Se tajusi heti, kun otin jalkapallon esiin, mistä oli kysymys. Ukko oli aivan innoissaan ja alkoi vieritellä palloa ihan mielissään ympäriämpäri. En ehtinyt aina välissä edes antaa namia, kun herra oli jo tökkimässä palloa. :D Näette videolta, miten olemme edistyneet.

Tylsän aamun porinoita

Ensin täytyy intoilla, että nyt on SYYSLOMA, jes! :D Siitä huolimatta menin illalla aiemmin nukkumaan kuin muu perhe, joten myös heräsin aiemmin. Nyt ei siis ole mitään tekemistä, joten päätin aloittaa aamun roikkumalla täällä netissä.

En vihtinyt kertoa viimeisimpään postaukseen eilisestä maastosta, sillä postaus oli muuten niin iloisen pirteä. Maasto sinänsä oli oikein onnistunut, mutta olipa taas täpärä onnettomuuden välttäminen liikenteessä. Auto kolisevinen peräkärryineen tuli takaa ja pyysimme käsieleellä autoilijaa hidastamaan. Eipä hidastanut kehotuksesta huolimatta ja peräkärryn kolistessa Ukko melkein hyppäsi auton kylkeen. Onneksi mitään ei sattunut, mutta on niitä kaikenlaisia tonttuja liikkeellä! 


Vielä aiemmasta postauksesta. Hevosagility/temppujen opettaminen hevoselle on todellla hauskaa, suosittelen lämpimästi! Ukko ainakin nauttii touhusta ihan hirveästi.  Ostin aikanaan Koikka Loikka Hevosagility -kirjan, mutta sille ei ole hirveästi ollut käyttöä, koska olemme aika pitkälti opettaneet asiat Ukolle omalla tavallamme. Lisäksi meillä ei ole kunnollisia puitteita hevosagilitin harrastamiseen, joten olemme pysyneet Ukon kanssa lähinnä temppujen opettelussa. Opetteluvaihe on varmaan hauskinta koko hommassa, kun näkee, miten hevonen pähkäilee ja lopulta iloitsee, kun tajuaa jutun juonen. :)

Laitan vielä loppuun videon hevosagilitystä, jota se voi parhaimmillaan olla. Ei mitään narusta kiskomista esteeltä toiselle vaan hevonen omasta vapaasta tahdostaan tekee tehtävät irti ollessaan. :)

 

Jalkapallon alkeita

Hih! Pelattiin eilen Ukon kanssa jalkapalloa tai pikemminkin vasta opetettiin Ukkoa pelamaan sitä. Herra oli turhankin innoissaan, minkä takia homma meni vähän höseltämiseksi. Normaalisti Ukko pohtii rauhallisesti, mitä sen pitäisi tehdä saadakseen herkkupalan, kun nyt se touhotti ihan hirveästi. Ukko pyörähti välillä minun luonani helpommin saatavan herkun perässä. :D Käteni olivat tiukasti puuskassa, mistä Ukko tietää, ettei luokseni ole asiaa.

Tempun tavoite:

Heitämme pallon kauemmaksi, osoitamme sitä sormella ja sanomme: "Töks!" Sitten Ukon täytyy kierittää pallo luoksemme saadakseen palkan. (tempun taivote voi muuttua)

Videolta näettekin, miten olemme edistyneet. Ukko osaa jo entuudestaan koskea esineisiin käskystä (tavoitteena oli saada Ukko nostelemaan erilaisia esineitä ja ojentamaan niitä meille. Tempun opettelu sitten jossain vaiheessa lopahti toistaiseksi tuntemattomasta syystä ;)).

 

Kooste kuolamettomien suitsien kokeilusta

Toivottavasti jaksoitte katsoa, sillä video on aika pitkä. :)

Kavioista

Eläinlääkärin sanoin: "Jalaton hevonen ei ole hevonen ollenkaan." Tämä asia tuli puheeksi Ukon kaviokuumen yhteydessä. Hän kertoi, että hevonen, joka ei kaviokuumeen takia enää liiku ja sitä täytyy seisottaaa karsinassa on parempi lopettaa. Kyseessä on jo menetetty tapaus ja sellaisen hevosen hengissä pitäminen on jo eläinrääkkäystä. Hevonen on jaloillaan melkein koko ajan. Onneksi Ukon tilanne ei ollut niin paha ja se toipuukin kovaa vauhtia.

Olen puhunut blogissa Ukon siirtämisestä kengättömyyteen mutta se ei olekaan niin yksinkertainen juttu. Siirtymisen tarvitaan kunnolliset puitteet; esim. tarha, jossa on erilaisia alustoja. Perinteisesti suomalaiset tarhat ovat hiekkatarhoja, jotka ovat nyt syksyisin märkiä kuten nykyiselläkin tallilla. Märkä pohja ei ole hyväksi kavioille, sillä se tekee kavioaineksesta pehmeän. Ukolla se on jo tehnytkin ja siksi alammekin syöttämään Ukolle joka päivä  noin 5 porkkanaa. Porkkanassa on A-vitamiinia, joka parantaa kavioiden kuntoa.Tässä siis pitää kunnolla miettiä, miten ja milloin kengättömyyteen voisi siirtyä vai siirtyykö ollenkaan...?

+ Tulossa videopostaus kuolaimettomien suitsien kokeilusta. :)

Omena! :D

Jei!

Jo puoli vuotta hankinnan alla olleet kuolaimettomat suitset tulivat tänään postissa. Olen aivan innoissani, että pääsen huomenna kokeilemaan niitä. :D Mukana tuli myös kuusi sivua tietoa kyseistä suitsista ja kaikki englanniksi. Olen istunut tässä koneen ääressä tunnin ajan ja suomentanut vasta puolet kääntäjää apunakäyttäen... Huomiseen! :)

Siinä on luettavaa...

Toilailuja

Kommenttia vain tulemaan :D

Yllätys!

Laitoin eilen kuolaimettomat suitset tilaukseen! :D Kyseessä siis aidot amerikkalaiset Bitless Bridle suitset. Tarkoitus oli kertoa vasta, kun suitset tulevat postista, mutta en millään malttanut olla ketomatta. Tilaamamme suitset ovat kestävää ja helposti puhdistettavaa beta materiaalia.

Olin juuri kirjoittamassa, että valitsimme suitsien väriksi ruskean, koska satulammekin on ruskea. Nyt muistikin, että vaihdoimme jo huhtikuussa ruskean Hubertuksen mustaa Wintec Isabelliin ja heinäkuussa mustaan Wintecin yleispenkkiin. No ei voi mitään. Emme kyllä ole muutenkaan mitään varusteurheilijoita, mistä tulikin mieleen aika hauska juttu. Tallinpitäjä kertoi meille ihan mielissään, että talli on todettu talvisinkin niin lämpimäksi, että tallitoppaloimia ei ole tarvittu edes klipatuilla hevosilla. Me ei edes omisteta kyseistä loimea! :D Teimmekin sitten tallinpitäjälle selväksi, ettemme halua Ukkoa loimitella kuin vain silloin, kun on oikeasti tarvetta. Ukko on sitten seisonut tarhassaan tyytyväisenä ainoana ilman loimea. :)

On niitä loimia monenlaisia. On ohutta  ja paksua sadeloimea ja toppaloimea. Tallitoppaloimea, ratsastussadeloimea, fleeceloimea... Kaikkea ne hevosetkin joutuvat kestämään! Paras suoja hevoselle huonoilla keleillä on katos tai metsikkö. Omistajatkin pääsisivät vähemmällä. Hevoset sairastelevat vähemmän, kun niitä pidetään viileässä. 

Hui! Kuulostipa taas Vuorisaarnalta! :D Jykevästä sävystäni huolimatta muidenkin mielipiteet ovat tervetulleita, vaikka kanta asiasta olisi aivan eri. Pikemminkin on mielenkiintoista lukea erilaisia kannanottoja. :) 

Ukko tarhassaan

Heinää useassa paikassa. Ukko joutuu liikkumaan syödessään.

Omenoitakin saattaa löytyä ;)

Hevosen pääravinto...

...ja se maistuu Ukon mielestä hyvältä.

Ukko ♥

Ohje

Huonona päivänä hermostuu ja ärsyyntyy helpommin. Usein hevonen saa huononkin päivän iloiseksi, mutta aina ei ole näin. Silloin ei ole järkevää ratsastaa, sillä mikään ei tunnu onnistuvan ja alkaa ärsyttää vielä enemmän. Aina voi kivuta selkään ja kokeilla, mutta, jos ärsyttää kannattaa vaihtaa tehtävää tai jopa tulla alas selästä. Se on vastuullisen hevosenomistajan päätös.

Ihmiseltä voi pyytää anteeksi ja kertoa, että on huono päivä. Hevosen kanssa ei kuitenkaan  voi toimia näin. Ei siis ole reilua hevosta kohtaan, jos hermostuessamme kohtelemme sitä väärin.

Itselläni oli tänään huono päivä ja ratsastin siitä huolimatta. Nyt teen vakaan päätöksen, etten enää IKINÄ ratsasta ärsyyntyneenä. Itselle jäi todella huono maku, kun mikään ei tuntunut onnistuva -ei tietenkään, kun en omistanut tuolla hetkellä kärsivällisyyttä. En kohdellut Ukkoa mitenkään "väkivaltaisesti". Huomasin kuitenkin sen, että, kun Ukko nykii päätään en tavallisesti tee mitään vaan odotan, että se lopettaa ja sitten myötään ohjaa. Nyt kuitenkin painoin jalat kylkiin kiinni ja maiskutin, kun se alkoi nykimään, eli käytin positiivisen vahvisteen sijasta positiivista rangaistusta. Hevosen tapauksessa ei suositella käytettävän rankaisua ainakaan ainoana keinona päästä eroon huonosta käytöksestä.

Positiivinen vahviste = lisätään jotain miellyttävää (ei siis tarkoita aina namia!)
Negatiivinen vahviste =  poistetaan jotain epämiellyttävää
Positiivinen rankaisu = lisätään jotain epämiellyttävää
Negatiivinen rankaisu = poistetaan jotain miellyttävää

Monia varmasti hämäävät nuo sanat positiivinen ja negatiivinen (kuten minuakin ennen), joita siis käyteen Tuire Kaimion Hevosen kanssa -kirjassa. Onneksi kuitenkin älykäs ystäväni Satu selkeytti minulle asiaa. ;) Positiivinen ei tarkoita "hyvää" ja negatiivinen "huonoa". Näiden sanojen tilalla voisi käyttää sanoja aktiivinen ja passiivinen. Aktiivisessa aina lisätään jotain ja passiivisessa poistetaan jotain. Vahviste on aina palkinto ja rengaistus tietenkin rangaistus.

Ilmoitusasia

Vastatkaapa tuolla vasemmalla olevaan kyselyyn, jos ette vielä sitä huomanneet. Kiitos! :) Lisäsin myös sivupalkkiin linkin vanhaan blogiini, jotta uudet lukijat pääsevät näkemään sieltä vanhaa videomateriaalia Ukosta esimerkiksi Ukon ensimmäisestä laukasta ratsastajan kanssa löytyy video täältä.

Iloisia uutisia

Kirjoitin päiväkirjani täyteen muutama päivä sitten ja kaipasin ihan vietävästi uutta, jonka sitten sain sunnuntaina. Päiväkirja on minulle pelastusrengas ja tuntui illalla niin orvolta mennä nukkumaan, kun se ei ollutkaan yöpöydällä. En ole suinkaa heittänyt vanhaa päiväkirjaani roskiin vaan muistojenlaatikkoon. Sieltä löytyy ihan kaikkea esimerkisi pertioleirillä veistämäni keppi, jonka oli tarkoitus pitää teltta paikalla. :D

Olemme käyneet Ukon kanssa maastossa jo kolmena iltana peräkkäin. Sunnuntaina pyyhkäisimme viiden kilometrin matkan puoleen tuntiin, kun Ukko ei millään pysynyt käynnissä. Eilen ja toissapäivänä se oli jo rauhallisempi, mutta silti innostunut. Tänään ehkä pitäisi jo vähän kentälläkin/maneesissakin pyöriä, mutta katsotaan nyt.

Nyt olen täysin varma, että Ukon kannalta muutto oli paras ratkaisu. Siitä on tullut selvästi touhukkaampi ja tyytyväisempi sekä reippaampi ratsastaa. Ukosta on kuoriutunut se sama hevonen, mitä se oli aiemmin. Heräsin huomaamaan asian, kun katsoin lähes vuoden takaisia videoita ja kysyin Sadulta: "Onko meillä oikeasti ollut joskus noin hauskaa?" Nämä videot siis kuvattiin toisessa tallipaikassamme, jonne muutimme Ukon kotitallilta. Näette sitten näitä videopätkiä Jatan tekemässä kehitysvideossa, kunhan se valmistuu. :)

Huippua! ♥

Apua tarvitaan

Pää on ihan tyhjä, mutta silti tekisi mieli kirjoittaa jostain blogiini. Ukon kuulumisista on ihan turha kertoa, koska ne ovat samanlaisia päivästä toiseen nyt kaviokuumesta toipumisen aikana. Siispä pyydän teiltä lukijoilta apua. Millaisia postauksia haluaisitte?  Onko sinulla postaustoive? Kiinnostaisiko sinua mielipiteeni jostain aiheesta? 

Totuttelua

Tämä viikko on ollut omalla tavallaan raskas. Ei koulun vaan muuton takia, sillä on täytynyt totutella uusiin tapoihin ja käytänteisiin. Nyt aletaan kuitenkin jo olla ns. voiton puolella ja  Ukko on ehkä sopeutunut jopa paremmin kuin me uuteen talliin. Ukko on ollut todella tyytyväisen ja rauhallisen oloinen alusta lähtien. :)

Olemme tähän mennessä ehtineet ratsastaa kentällä ja kahdesti maneesissa. Maastoon on tarkoitus suunnata huomenna. Ratsastin tänään maneesissa, koska kovien sateiden takia kenttä (ja myös tarhat) on huonossa kunnossa. Näillä keleillä osaa arvostaa maneesia. Esimerkiksi viime keväänä emme päässeet jopa kuukauteen kentälle kelien takia.

Ratsastin tänään melkein puoltoista tuntia ja puuhailin muutenkin tallilla ihan ajan kanssa. Kerrankin ei ollut kiire. Otin maneesissa käynnissä pysähdyksiä, peruutuksia ja ympyröitä. Ravia ei tarvinnut kahta kertaa pyytää, mikä kielii edistymisestä. Ukko liikkui tänään mielellään. :)

Post-it -tunnus

Suuri kiitos Bessielle, jolta sain Post-it -tunnuksen! :)

Post-it- Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Annan tunnustuksen seuraaville blogeille:

My Real Life
Pictures of Life
Boy Called Johannes
Johanna & Caramell
Joka päivä on karkkipäivä

Ollaan ehditty jo maaneesiinkin tutustua. :)

Nopeeta toimintaa

Ukko muutti eilen uudelle tallille. Minutkin yllätti näin nopea aikataulu, sillä mielummin olisin ihan rauhassa valmistautunut muuttoon, mutta näin tällä kertaa. Tarkoitus oli kertoa sunnuntaina vanhan tallipaikan omistajalle tallin vaihdosta, mutta sen sijaan jouduimmekin yllättäen kertomaan, että muutamme tänään ja tulimme tallille kopin kanssa... Lastaus sujui hyvin, vaikka ensin Ukko hetken miettikin ennen, kuin astui lankulle (?).  Miksi sitä kutsutaan? :D

Kävimme tänään katsomassa Ukkoa uudella tallilla ja se näytti viihtyvän oikein hyvin. Tarha on jaettu puoliksi sähköaidalla Ukon ja sen tulevan tarhakaverin kesken. Ne saavat ensin totutella toisiinsa aidan takaa ihan rauhassa ennen, kuin ne yhdistetään omistajien läsnäollessa. Tarhassa on puita. :)

Tullessamme tallille Ukko oli juuri syömässä, joten siivosimme sillä aikaa tarhan jätöksistä. Tallilla jaetaan heinät neljä kertaa päivässä. Kun Ukko oli syönyt, hoidimme sen karsinassa ja kävimme taluttaen tutustumassa talliympäristöön. Ukko ei sanonut maneesista yhtään mitään. Se on käynyt sellaisessa kerran aikaisemmin.

Nyt täytyy kuitenkin lukea englannin kokeeseen ja käyttää Sirua kävelyllä, joten heippa!

Jiihaa! :D