Ukko´s 2nd Year with Us

Kopsukka on siis ollut minun ja Sadun hoivissa kaksi vuotta. Harmi, etten tarkkaa päivämäärä muista, mutta ajatus on tärkein. Video kertoo menneestä vuodesta. :) Se on ollut äärimmäisen rankka ja surullinen, joten toivon, että tulevat vuodet sujuisivat hieman toisenlaisissa merkeissä.

Kavioiden kunnon arviointia

Kuten varmaan muistattekin, olen ollut kovasti kiinnostunut raudattomasta elämäntavasta. Tällä hetkellä Ukolla ei käytetä kuolaimia (liikuttaja käyttää satunnaisesti), mutta rautakengät sillä on edelleen jalassa. Näin kesällä oli tarkoitus kokeilla, miten kengättömyys onnistuisi.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei kengättömyyden kokeilu ole ainakaan tänä kesänä vielä ajankohtaista. Viime kesän kaviokuumen "turmeleva" kavioaines on nyt ehtinyt kasvaa alas saakka, mikä tekee kavion alaosasta haperoista ja herkästi lohkeilevaa. Varsinkin etukavioissa kavio leviää, vaikka kengitysvälimme on aika lyhyt. Huono kavioaines kasvaa pikkuhiljaa pois, mutta ei aivan vielä.

Kenkien pois ottaminen ei siis tällä hetkellä ole kovin hyvä ajatus. Alku olisi hyvin kivinen enkä usko, että Ukko nauttii olostaan kaviot kipeinä. Hapero kavio voi loheta niin pahasti, ettei siitä ihan helpolla selvittäisi.

Muutenkin kengättömyyteen liittyy edelleen muutamia kysymysmerkkejä. Luulen, että Ukolle pitäisi ehdottamasti ostaa bootsit, jotta sillä pääsisi monipuolisesti maastoilemaan. Ukolla ei nimittäin ole mahdollisuutta tottua vapaa-ajallaan koviin pohjiin. En tiedä, tarvitsisiko se kentällekin kavioihinsa suojaa, etteivät kaviot kuluisi liikaa tai/ja epätasaisesti. Ukko lahaa takajalkojaan, ja etukavioihin taas aiheuttaa kurmitusta Ukon kokkapolvet ja aavistuksen sisäänpäin kääntyneet kaviot, jotka tekevät melovaa liikettä. Tämä kuluttaa kavion sisäsyrjää.

Bootseihin liittyy kuitenkin ongelma; ne ovat todella kalliit. Yksi pari maksaa yli 100 euroa enkä usko, ettö vanhemmat ovat valmiita kustantamaan hevoselle omia kenkiään kalliimmat kengät. Muutenkaan he eivät oikein ymmärrä, miksi hevosella ei voisi olla rautakengät kuten aina ennenkin. 

Pitääkö kengätöntä kaviota vuolla useasti varsinkin alkuvaiheessa, jotta kavion asento säilyisi eikä lähtisi kulumaan epätasaisesti? Mistä löytäisimme itsellemme tällaisen vuolijan vai olisiko järkevintä opetella itse vuolemaan jollain kurssilla? Riittääkö yksi kurssi?

No näihin kysynmyksiin on onneksi vielä aikaa miettiä ja löytää vaustauksia, koska joka tapauksessa Ukkoa ei vielä tänä kesänä pysty ottamaan kengättä. Jos sinulla on jotain kokemuksi, vinkkejä ym. kengättömyyten liittyen, kommentoi ihmeessä tähän alas. :)

Jos totta puhutaan, en olisi edes jaksanut nyt mitään kengättömyysprojektia. Ukon kanssa on ollut aika paljon kaikenlaista säätämistä viimeisen vuoden aikana, että alkaa jo tuntua, ettei yksinkertaisesti jaksa mitään projektia. Viime kesän kaviokuumeen jälkeen on jo melkein saavutus, että koko hevonen on ylipäätään vielä hengissä. Huh, ja nyt vielä on satulan kanssakin ollut sähläämistä. Se alkaa onneksi olla pikkuhiljaa kunnossa, mutta nyt alkaakin sitten asioiden uudelleen opettelua ja jumppaamista. Lisäksi kesä tietää kavioiden hoitoa, jotta ne pysyisivät kasassa eivätkä kengät lähtisi putoilemaan. Näissä on jo kyllä ihan riittämiin hommaa...

Nauru pidentää ikää

Muistatteko vielä Unelmien poikamiehen?

Hänen tarinansa jatkuu haastattelutuokion merkeissä. ;)

Niinpä tietysti!

On sellainen valaistunut fiilis. Kaikki vain yksinkertaisesti tuntuu loksahtavan paikalleen ja kaikelle on selitys. Ja se selitys on satula. Se on ollut koko tämän ajan syypää kaikkeen. Monta harmaata hiusta olen saanut ja meinannut vajota maan rakoon siinä ajatuksessa, että en osaa ratsastaa ja siksi Ukon kehitys junnaa koko ajan paikallaan. Erityisesti loppukevään vaikeudet ratsastuksessa painoivat mieltä, mutta ein enää.

Satula on aiheuttanut kaikki ongelmat. Se on estänyt rehellisen taipumisen, se on tehnyt liikkeestä jännittynyttä, se on tehnyt ratsastajasta vinon, se on vaikeuttanut laukan nostamista. Ja se on mahdollisesti aiheuttanut myös Ukon iho-ongelmat vasemmalla puolella. Kun satula on puristanut, se on voinut myös tukkia aineiden kuljetusjärjestelmän. Kuka tietää, mutta se on ainakin yksi vaihtoehto.

Olo on niin helpottunut, mutta toisaalta turhautunut. Nyt lähdemme tekemään kaiken taas alusta. Satulaepisodin aikana Ukko on oppinut monta huonoa tapaa, joista ei vain satulaa korjaamalla pääse eroon. Ukko pitää opettaa uudelleen kulkemaan ympyrällä taipuen ja löytämään työn ilo. Se muistaa vanhastaan liikkumisen vaikeuden, mutta nyt se saa oppia, ettei liikkuminen ole vaikeaa, hankalaa tai epämielyttävää. Ja minun pitää oppia uudestaan istumaan suorassa. Ukko oppii varmasti nopeammin kuin minä, sillä ihmisen liikemuisti on aika huono. Uutta ratsastusasentoa ei omaksu kovin nopeasti.

Ja ajatella, miten paljon sopiva penkki vaikuttaa myös ratsastajan asentoon. Varusteet on niin tärkeä juttu ja silti tuntuu, että olemme olleet satuloiden suhteen heti alusta lähtien väärällä jalalla liikkeellä. Aluksi meille myytiin täysin epäsopiva satula. Sillä puoli vuotta kituutettiin ja mietittiin, että, miksihän Ukon selkä on niin kipeä. "Ei se satulasta voi johtua, sehän ostettiin vasta kuukausi sitten." Argh!

Nyt vihdoin ymmärrän hevosenomistajien kamppailun sopivien satuloiden kanssa. Olenkin ihmetellyt, miten me olemme päässet niin helpolla, kun aina on heti löytynyt sopiuva satula. Väärin. Onhan näiden täytteiden kanssa aikamoista taiteilua, jotta oikea tasapaino löytyy.

Nyt vain pää pystyyn ja kohti uusia haasteita! Olemme kai jo voiton puolella, kun kaiken tämän oireilun jälkeen syy on löydetty.

Hyvää lauantai-illan jatkoa! Minä lähden nyt saunaan.

Sadun ja Ukon herkkä hetki. ;)

Kesä tuli!

Tämä viikko onkin ollut aika kiireinen. Alkuviikko oli sopivasti kylmä ja sateinen, joten ei harmittanut yhtään, vaikka joutui istumaan sisällä koekirjojen kanssa. Ah, olen suorittanut peruskoulun viimeisen kokeet. Niitä oli peräti neljä, joten tallille emme ole joutaneet ennen eilistä. Tiistaina Ukkoa kävi liikuttamassa vakioliikuttajamme, mutta muuten se on ollut lepolomalla. Ukolla ei onneksi parin päivän vapaat nouse päähän eikä siitä tule mitenkään levoton. Ukko on rauhallinen kaveri.

Heti, kun kokeet loppuivat, myös ilma kirkastui. Sekä eilen että tänään on ollut aivan upea ilma! Kesän ensimmäiset helteet. Eilen varsinkin tuntui aika kuumalta näin yhtäkkiä, kun ei ole vielä tottunut lämpimiin ilmoihin. Kaiken lisäksi olimme vielä varanneet ratsastustunnin. Onneksi Satu oli ratsastamassa enkä minä.

Neljän päivän tauon jälkeen oli ihan mennä tallille. Sydäntä oikein lämmitti, kun Ukko tuli toisesta päästä tarhaa moikkaamaan, vaikka sillä oli heinää. Samalla se myös ilmoitti, että vesisaavi on tyhjä ja se pitäisi täyttää.   

Kun Ukko oli rauhassa syönyt ja olimme putsanneet poissaoloaikamme sonnat tarhasta, otimme kopsukan sisälle. Olemme viime aikoina hoitaneet Ukon pihalla, mutta nyt siellä oli niin kuuma, että näimme paremmaksi hoitaa sen viileässä sisällä. Ukko oli taas oikea nallekarhu, kun sitä kutitti ihan hirmuisesti joka paikasta, kun kukaan ei ollut rapsuttanut sitä moneen päivään. Voi raasua! ;)

Ukko ei ollut tunnilla aivan vedossa helteen ja vapaapäivien takia. Se oli aika vetelä, mutta liikkui kuitenkin paikoin tosi hyvin. Satu ja Ukko tekivät tunnilla ihan perusjuttuja kohtuu kevyesti lämpimän ilma takia.

Meillähän on ollut nyt menossa satulan täyteoperaatio. Tällä hetkellä palasia on vasemmalla kuusi ja oikealla yksi. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että satula olisi löytänyt sopivan tasapainon. Ainakin Ukon liikkuminen on muuttunut. Aiemmin Ukko on ollut oikeaan kierrokseen todella jännittynyt ja kiireinen, mutta nyt se on ollut taas vasempaan kierrokseen aavistuksen jännittyneempi ja huonommassa tasapainossa. Täytteitä ei nyt kuitenkaan kannata koko ajan veksalata vaan katsoa vähän pidemmän aikaa. Satula on kuitenkin ollut aika pitkään vinossa, joten Ukosta voi tuntua oudolta, kun se on nyt yhtäkkiä eri asennossa. Ukolle pitää antaa vähän tottumisaikaa.

En nyt osaa hirveästi tuntia analysoida, koska en itse ratsastanut. Koska Satu oli yksityistunnilla, pystyin tällä kertaa jättämään videoon äänet. On ihan kiva kuunnella opettajan ohjeita.


Tunnin jälkeen käytimme hikisen Ukon pesarilla ja veimme sen maistelemaan ensimmäistä kertaa vihreää, jota nyt ei vielä kovin hyvin ole. Joka tapauksessa se ei tuntunut Ukkoa haittaavan vaan se oli oikein tyytyväinen. Erityisesti Ukon kohdalla on tärkeää, että sen totuttaa hyvissäajoin vihreälle, koska se sairasti viime kesänä kaviokuumeen. Vaikka kaviokuume ei johtunutkaan ainakaan kovin suurelta osin ruokinnasta vaan stressistä, täytyy silti olla tarkkana.

Guten Tag!

On saksaa ja tarkoittaa 'hyvää päivää'. Olemme Sadun kanssa tehneet koulun saksan valinnaisen projektina lyhytelokuvan. Päätimme tehdä oman versiomme jostain saksalaisesta tv-sarjasta, ja päädyimme lopulta Die Kommissarin -poliisisarjaan. Se on tullut Suomen televisiosta nimellä Bella Block (?).

Jos et ole koskaan kyseistä sarjaa katsonut, suosittelen katsomaan ensin sarjan alkuperäisen tunnarin tästä alta, jotta saisitte videostamme mahdollisimman paljon irti. :)



Ja tässä sitten meidän versiomme:

Huom. Jos videon keskellä oleva laatikko häiritsee, laita hiiri vain sen päälle ja paina ilmestyneestä ruksista. Laatikko lähtee kyllä itsestääkin pois! :)

Karon uusi look!

Hehee, kävin tänään parturissa ja päätin äidin vastusteluista huolimatta räväyttää oikein kunnolla! Itse asiassa siitä on tullut jo melkein tapa muutaman vuoden aikana. :D En jaksa samaa tyyliä kovinkaan pitkään ja kokeilen sitten jotain uutta. Olen leikannut pitkän tukkani polkaksi, raidoittanut ja värjännyt niitä sekä laittanut kaksi kertaa permanentin.

Permanentti onkin ollut viimeisin tempaukseni ja aika pitkäaikainen sellainen. Vajaa kaksi vuotta sitten otin ensimmäisen permanentin, mutta nyt alkoi jo tuntua, että riittää. Lisäksi hius menee niin huonoon kuntoon permanentin takia. Pesen hiuksia sinänsä "vain" joka toinen päivä, mutta jo se kuivattaa latvoja. Muutenkin permanentin raja alkoi näkyä jo todella selkeästi, kun oma suora hius oli jo kasvanut yli kymmenen sentin verran.

Ennen...

... ja jälkeen.

Kyllä, tukka meni lyhyeksi! Ektrana vielä oranssia väriä sekaan. Ah, kun olen tyytyväinen. Loppujen lopuksi myös äiti oli tyytyväinen uusiin hiuksiini. Hän totesi, että oli hyvä, kun en antanut periksi, koska uusi tyylini on ihana. <3

Fiilis on nyt kuin uudella ihmisellä! Muodonmuutos oikeasti piristää. Kannattaa ulkaltaa kokeilla, sillä hiukset ovat kasvava luonnonvara. ;)

Nyt hymyillyttää.

Satula-asiaa selkeyttäviä kuvia

Päätin toissapäivänä ihan itseänikin varten ottaa kuvat Ukon satulasta. Näin pystyy myös myöhemmin katsomaan, miten puolierot ovat tasaantuneet.

Oikealta puolelta käsi menee vajaan sormien verran satulan alle.

Vasemmalta taas melkein koko käsi menee satulan alle.

Oikealta puolelta satula siis istuu ihan hyvin, vaikka se on siinä ja siinä tarvitseeko sinnekin vähän täytettä. Vasemmalta satulaa jää edestä selkeästi irti ja painuu lapaan kiinni, kun ratsastaja istuu selkään. Niinpä myös satula, ratsastaja ja koko hevonen ovat kallellaan. 

Saimme tallikaverilta taskullisen lampaankarvaromaanin näin alkuun lainaan siihen asti kunnes ehdimme itse ostamaan oman. Aiomme ostaa romaanista, jossa ei ole lampaankarvaa, koska se on niin hirveän paksu, että tuntuu kuin istuisi kaukana hevosesta.

Testailimme yksi päivä romaania erilaisilla täytteillä maasta sekä ratsain. Pyysimme myös tänään valmentajaamme katsomaan täytteen määrän. Hän vain sanoi, että sen tietää lähinnä kokeilemalla. Eli kuulostelua ja seurailua ratsastuksen osalta olisi tiedossa. Toisen on hyvä olla katsomassa ratsastaessa takaapäin, onko satula keskellä ja tasapainossa vai keikkaako se. Lisäksi ratsastaessa voi ihan kädellä tunnustella tuntuvatko puolet samoilta.

Satulan alla lampaankarvaromaani.

Onnea Ukko 12v!

Yksi ura jo takana, toinen menossa. Ikää on jo vähän kertynyt, mutta se ei menoa hidasta.

Helpotuksen huokaus

Nyt saa taas hengehtää syvään, sillä ratkaisu Ukon käytökselle taisi löytyä. Pyysimme valmentajaamme tarkistamaan Ukon satulan sopivuuden. Se oli kuulemma oikein hyvin sovitettu; rungon kaarevuus hyvä, paneelit laskeutuivat pitkältä matkalta selkään, mutta... Ukko on vasemmalta puolelta huomattavasti lihasköyhempi, joka aiheuttaa sen, että, kun satula istuu oikealta edestä hyvin, vasemmalta se jää irti. Sitten, kun ratsastaja tulee selkään satula painuu vasemmalta alas, jolloin satula menee vinoon.Tällöin myös ratsastaja valuu vinoon ja satula estää lavan liikettä.

Tähän on kuitenkin simppeli ratkaisu. Valmentajamme kehotti hankkimaan romaanin, jossa on taskut, joihin voi laittaa täytettä. Vasemmalla voisi pitää täytettä siihen asti kunnes puolierot tasaantuvat.

Nyt tiedämme myös, miksi viime hieronnassa todettu vasemman lavan jäykkyys johtuu. Hyvä, että aloimme tutkia syvemmin Ukon vaikeaa ratsastettavuutta ympyrällä. Tässä tilanteessa ei olisi auttanut, vaikka olisimme kuinka treenanneet ja jumpanneet Ukkoa, sillä satula olisi estänyt taipumisen eikä tilanne olisi mihinkään muuttunut.

Ensituuletusten jälkeen tulikin sitten jo mieleen kysymys, että, missä on menty vikaan, kun Ukon puolierot ovat edelleen näin suuret, vaikka olemme parhaamme mukaan yrittäneet jumpata tasapuolisesti molempiin kierroksiin. Saattaa olla, että Ukko olisi jo alunperin tarvinnut täytettä satulaan. Sen puututtua puoliero on päässyt kehittymään "rauhassa", kun Ukko ei ole yksinkertaisesti pystynyt rehellisesti toiselta puolelta taipumaan. Tilanteen pitkittyessä ongelmat ovat alkaneet esiintyä myös toisessa kierroksessa.

Hieman meinas taas tulla suru puseroon, kun ei asiaa aiemmin huomattu. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olisimmehan me aina voineet jatkaa iloisesti eteenpäin sillä ajatuksella, että "oikea kierros nyt vain on Ukolle vaikea", mutta onneksi hälytyskellomme alkoivat soida. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös ammattilaisten voi olla vaikea huomata hevosten ongelmia, koska ne ovat saaliseläimiä ja oirelevat vasta, kun niillä on oikeasti paha olla.

On mahtavaa, kun meillä on ammattitaitoisia hevosihmisiä ympärillämme. En tiedä, mihin joutuisimme, jos eläisimme jossain perämetsissä keskenämme Ukon kanssa. :D Kukaan ei ole seppä syntyessään! Ja on hyvä, että sen itsekin tiedostaa eikä luule liikoja itsestään.

Kunhan saamme satulaan täytettä, harjoitukset jatkuvat taas normaalin tapaan. Paljon jumppaa niin maastakäsin kuin ratsain satulan kanssa ja ilman. Perjantaina käy kuitenkin hieroja ja lähipäivinä Ukko saa kesäkengät alleen.

Jei, nyt on jo toukokuu! Kohta on kesä, vaikka ei siltä aina tunnu (täällä satoi eilen lunta...).

Kukkaisprinsessa Siru odottelee ainakin jo kesää. :)

Pikakuulumiset

Juuri, kun pääsin sanomaan, että vuosi 2013 on alkanut mallikkaasti, sillä Ukko on pysynyt terveenä. Nyt tietenkin näyttäisi olevan taas myrskyä näkyvissä.

Kerroinkin viime postauksessa, miten tunnilla meni huonommin kuin viimeksi eikä oikea kierros meinannut onnistua millään. Ratsastin tänään Ukolla, ja se oli taas huonompi. Se vastusteli eteenpäin kannustavia apuja kiemurtelemalla ja asettumalla aivan mutkalle molemmissa kierroksissa. Maanantaina se vastusteli muutaman kerran oikeaan kierrokseen raviin lähtöä, mutta nyt se teki sitä lähes jokaisella nostokerralla. Lisäksi Ukko oli todella pahantuulinen maneesissa olleita muita hevosia kohtaan. Se luimi ja jopa yritti hyökkäillä kohti ohi meneviä hevosia.

Ratsastus oli tuskaa. Se oli todella vaikeaa, Ukko liiraili, prostestoi ja kulki etupainoisesti. Ei lainkaan Ukon tyyppistä. Siitä on tullut ihan yhtäkkiä ratsastaessa todella hankala ja suunta on mennyt nopeasti alaspäin.

Nyt alkaakin sitten syyn etsiminen. Ensi viikon  perjantaina tulee hieroja käymään, joten siihen asti Ukko on kevyellä liikunnalla. Katsotaan löytyykö jumeja tai jotain muuta, joka voisi aiheuttaa Ukon käytöksen.

Entäs satulan sopivuus? Olisiko se käynyt ahtaaksi ja siksi Ukko kiukuttelee, kun se ei pysty kunnolla liikkumaan.

Ukko ei ole kyllä ollut mitenkään alakuloinen tai sairaan oloinen, pikemminkin kevätpöhköilyä on ollut ilmassa maastossa ja sunnuntaina juoksuttaessa. Mietin vain, että olisikohan se loukannut itsensä riehuessaan liinan päässä (venäytys), koska erityisesti sen jälkeen suunta on ollut alamäkeen.

Seuraillaan tilannetta!