Helpotuksen huokaus

Nyt saa taas hengehtää syvään, sillä ratkaisu Ukon käytökselle taisi löytyä. Pyysimme valmentajaamme tarkistamaan Ukon satulan sopivuuden. Se oli kuulemma oikein hyvin sovitettu; rungon kaarevuus hyvä, paneelit laskeutuivat pitkältä matkalta selkään, mutta... Ukko on vasemmalta puolelta huomattavasti lihasköyhempi, joka aiheuttaa sen, että, kun satula istuu oikealta edestä hyvin, vasemmalta se jää irti. Sitten, kun ratsastaja tulee selkään satula painuu vasemmalta alas, jolloin satula menee vinoon.Tällöin myös ratsastaja valuu vinoon ja satula estää lavan liikettä.

Tähän on kuitenkin simppeli ratkaisu. Valmentajamme kehotti hankkimaan romaanin, jossa on taskut, joihin voi laittaa täytettä. Vasemmalla voisi pitää täytettä siihen asti kunnes puolierot tasaantuvat.

Nyt tiedämme myös, miksi viime hieronnassa todettu vasemman lavan jäykkyys johtuu. Hyvä, että aloimme tutkia syvemmin Ukon vaikeaa ratsastettavuutta ympyrällä. Tässä tilanteessa ei olisi auttanut, vaikka olisimme kuinka treenanneet ja jumpanneet Ukkoa, sillä satula olisi estänyt taipumisen eikä tilanne olisi mihinkään muuttunut.

Ensituuletusten jälkeen tulikin sitten jo mieleen kysymys, että, missä on menty vikaan, kun Ukon puolierot ovat edelleen näin suuret, vaikka olemme parhaamme mukaan yrittäneet jumpata tasapuolisesti molempiin kierroksiin. Saattaa olla, että Ukko olisi jo alunperin tarvinnut täytettä satulaan. Sen puututtua puoliero on päässyt kehittymään "rauhassa", kun Ukko ei ole yksinkertaisesti pystynyt rehellisesti toiselta puolelta taipumaan. Tilanteen pitkittyessä ongelmat ovat alkaneet esiintyä myös toisessa kierroksessa.

Hieman meinas taas tulla suru puseroon, kun ei asiaa aiemmin huomattu. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olisimmehan me aina voineet jatkaa iloisesti eteenpäin sillä ajatuksella, että "oikea kierros nyt vain on Ukolle vaikea", mutta onneksi hälytyskellomme alkoivat soida. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös ammattilaisten voi olla vaikea huomata hevosten ongelmia, koska ne ovat saaliseläimiä ja oirelevat vasta, kun niillä on oikeasti paha olla.

On mahtavaa, kun meillä on ammattitaitoisia hevosihmisiä ympärillämme. En tiedä, mihin joutuisimme, jos eläisimme jossain perämetsissä keskenämme Ukon kanssa. :D Kukaan ei ole seppä syntyessään! Ja on hyvä, että sen itsekin tiedostaa eikä luule liikoja itsestään.

Kunhan saamme satulaan täytettä, harjoitukset jatkuvat taas normaalin tapaan. Paljon jumppaa niin maastakäsin kuin ratsain satulan kanssa ja ilman. Perjantaina käy kuitenkin hieroja ja lähipäivinä Ukko saa kesäkengät alleen.

Jei, nyt on jo toukokuu! Kohta on kesä, vaikka ei siltä aina tunnu (täällä satoi eilen lunta...).

Kukkaisprinsessa Siru odottelee ainakin jo kesää. :)