No höh!

Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee vähän myöhässä, vaikka lupailinkin sitä jo toissapäivälle. En vain tiedä, miksi en ole saanut kirjoitetuksi. Eilen yritin, mutta internetti ei oikein toiminut. Tietokone on reistaillut viime aikoina aika paljon.

Nyt kuitenkin satulan kuulumisia. Bessie epäili, että satulan etusyrjä tökkäisi Ukkoa lapaan ja siksi se ei nostaisi mielellään ravia. Kokeilimme sitten satuloida satulaa taaemmaksi ja Ukko liikkui jo paremmin. Takapaneelitkaan eivät jääneet niin irralleen kuin viimeksi. Kokeilimme laittaa myös ihan taakse hieman täytettä, koska takapaneelit ovat painuneet takakaarella istumisesta. Totesimme myös satulan leveyden sopivaksi, koska satulan ja sään väliin jäi 3-4 sormea tilaa. Satula ei siis painunut alaspäin ratsastajan istuessa kyytiin.

Ukko ei kuitenkaan vieläkään liikkunut aivan mallikkaasti. Toisaalta satulaa on muuteltu viime aikoina niin paljon, että ylipäätään erilaisen tuntoinen satula voi saada sen liikkumaan nihkeästi. Lisäksi ei voi oikein tietää, missä määrin tuo liikkelle lähdön vastustelu on jo opittua käytöstä. Sehän se tekee tästä niin vaikeaa. Joka tapauksessa Ukko oli jo paljon parempi kuin ensimmäisellä satulan kokeilukerralla. Silloin huomasi, että satula selkeästi tuntui inhottavalta. Täytyy kuulostella tilannetta.

Olen ajatellu tehdä mahdollisimman paljon juttuja Ukon kanssa ilman satulaa ja maastakäsin. Tekisi mieli laittaa välillä koko satula hyllylle odottamaan ja tehdä muita juttuja.

Olen ylpeä itsestäni, sillä pääsin ensimmäistä kertaa Ukon selkään ilman apua. Menin siis ilman satulaa. Ensin tuntui, etten millään uskalla hypätä tuolilta selkään, kun Ukkokin tuntui niin hermostuneelta. Löysin kuitenkin niksin, jolla Ukon sai pidettyä paikallaan ja rauhallisena; samaan aikaan, kun könysin selkään, rapsutin hepsua harjasta.  

Harjan rapsutteluhetki tallissa. "Ah, kun tekee hyvää!"

 Eilen taas tein hommia maastakäsin. Harjoittelimme ympyrälle lähettämistä ja siirtymiä. Ukko oli yllättävän hidas avuilla, vaikka viime aikoina siitä on irronnut liinassa vain pukkilaukkaa, josta on hallittavuus kaukana. Loppuakohden Ukko oli kuitenkin jo herkempi. Ympyrälle lähettäminen vielä ontuu. Minusta tuntuu, ettei oma kehonkäyttöni oli vielä kyllin selkeä, että Ukko täysin ymmärtäisi, mitä haluan.

Olen huomannut, että Ukko yrittää kovemmin, jos se saa herkkupalkkaa harjoitteluiden timmellyksessä. Tarkoituksena on palkita hevosta namilla epäsäännöllisesti, jolloin se aina yrittää parhaansa, koska se voi tietää, milloin se saa namia. Muuten kehun äänellä ja käsiä yhteen taputtamalla, mistä Ukko kyllä innostuu myös. Kehuminen on hyvin tärkeä osa oppimista. :)

Liinatyöskentelyn lisäksi harjoittelimme vielä taivuttelua pienellä ympyrällä. Ukko oli ihanasti koko ajan kuulolla ja olin skarppina, jotta ehdin kehua sitä oikeaan suuntaan menevästä käytöksestä. Tämä harjoitus on vielä itsellekin niin uusi, että se tuntuu vaikealta. Välillä saimme kuitenkin jo ihan hyviä suorituksia.

Lopuksi vielä pelasimme hetken aikaa jalkapalloa. Valitettavasti namit loppuivat kesken, sillä Ukko olisi halunnut vielä jatkaa palloilua. Ei makeaa mahan täydeltä! Parempi lopettaa silloin, kun hevonen on vielä innoissaan. 

Meillä on käytössä koulutusvyö. :D
Satu on tehnyt vyöstä ja kahvipussista kokonaisuuden, jossa voi pitää nameja palkkaamista varten. Todella kätevä! Palkkaaminen on helppoa eikä taskut sotkeudu.