Muutama sana Ukon ratsutuksesta

Maanantaina Ukolla oli siis ratsutus, ja ratsuttajana oli valmentajamme/opettajamme Laura. Kumpi hän on vai onko opettaja ja valmentaja sama asia? Pahoittelut, jos käytän väärää termiä. Ja Laurasta tuli mieleen, että Ukon elämässä on ollut kolme Lauraa. Ensimmäinen valmentajamme yhdellä aiemmalla tallilla oli nimeltään Laura, myös nykyinen valmentajamme on nimeltään Laura  sekä liikuttajamme on nimeltään Laura. :D

Laura ratsutti Ukkoa vähän senkin takia, että hän voisi selästä käsin katsoa sitä satulaa. Ja toki opettaminenkin on varmasti helpompaa, kun on ratsastanut itse hevosella. Laura ratsasti kuolaimettomilla.  

Laura teki käynti- ja ravityöskentylyä isolla pääty-ympyrällä. Hän haki hyvää tempoa ja tasapainoa sekä yritti houkutella Ukkoa taipumaan.

Aluksi Ukko oli helteen takia aika hidas liikkumaan. Se ei siis näyttänyt ollenkaan siltä, että sillä olisi vaikea liikkua satulan takia vaan se ei yksinkertaisesti olisi viitsinyt liikkua kuuman takia. Ensimmäisellä satulan kokeilukerralla huomasi selkeästi, että Ukko ei halunnut liikkua, koska se tuntui vaikealta. Satuloituamme satulan reilusti taaemmaksi, liikkuminen helpottui heti. Laurankin mielestä satula tuntui ihan hyvältä ja Ukkokin liikkui hyvin, kun pääsi vauhtiin.

Tällä hetkellä satulassa on täytettä takana, koska paneelit ovat painuneet sieltä takakaarella istumisesta. Edessä ei ole ollut ollenkaan täytettä tasoittamassa Ukon puolieroja, koska on tuntunut, että niitä ei enää tarvitse. Ratsastaessakaan ei enää huomaa juuri ollenkaan vasemmassa ja oikeassa kierroksessa eroja eikä tarvitse yrittää epätoivoisesti polkea jalustinta oikealle, koska tuntuu, että on vinossa. Olen kuitenkin miettinyt, että vasemmalle voisi laittaa vähän täytettä, koska viime päivinä Ukko on taas vastustellut vanyttelyissä vasemman etusen venyttämistä. Voi olla, että satula edelleen painuu aavistuksen kieroon puristamaan. Seurataan tilannetta.

Käynnissä Ukolla on kuulemma asiat jo ihan hyvin hallussa. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että Ukko liikku kunnolla eteen, koska silloin se alkaa herkästi kiemurella raviin siirtymisen yhteydessä ja siirtyminen tapahtuu loikalla. Ravissa kaikki oli selkeästi haastavampaa. Ukko punkee ulospäin, mutta heti, kun Laura huomasi, että Ukko myötäisi edes vähän ulkopuolelta, hän heti myötäsi reilusti sisäohjasta. Ukko alkoikin pikkuhiljaa hoksaamaan, mistä oli kyse. Välillä se jo kurkkasi päällään sisäänpäin.

Vasemmassa kieroksessa ravissa Ukko taipui paremmin, mutta tasapaino taas oli huonompi. Laura kehui Ukon hyvää kääntymistä istunnalla. Lisäksi hevonen oli muutenkin parempi, kun hän oli odottanut.

Ukon iho-oireilun historia

Ukon tultua meille kesällä 2011 huomasimme välittömästi sen kaulassa olevan patin ja keskeltä kaulaa katkenneen harjan. Saimme patin hoitoon ohjeet eläinlääkäriltä, mutta ne eivät auttaneet.

Katkennut harja.

Patti suojattuna laastarilla.

Harjan kaljuuntumisen syyksi selvisi se, että Ukko yritti tavoitella ruohoa aidan toiselta puolen, jolloin harja hankautui putkiaitaan. Tammikuussa 2012 kalju olikin kasvanut pois, ja siistimme harjan saman mittaiseksi.

Siistitty harja

Patille ei tehty koko talvena mitään, koska Ukko ei varsinaisesti siitä kärsinyt. Se kuitenkin aukesi vähän väliä  hankauduttuaan loimiin, karsinan reunaan jne. Siksi aloimmekin epäillä, että patti on mm. loimien hankauksesta syntynyt haava, joka ei ole päässyt missään vaiheessa parantumaan.

Keväällä alkoi myös iho-oireilu. Ihmeellisiä finnin tapaisia patteja ilmestyi vasemmalle puolelle kaulalle. Muutamassa viikossa finnit muodostivat kaulalle yhteinäisen ryhäelmän, joka kutisi todella paljon. Karvakin kaljuuntui ryhäelmän kohdalta.

Iho-oireisiin kokeiltiin vähän aikaa jotain shampoota, mutta se ei auttanut. Otimme myös näppylöistä sieninäytteen, mutta tulos osoittautui negatiiviseksi.

Huomaa kaulan ryhäelmä

Huhtiikuun lopussa 2012 Ukon kaulan pattia kävi katsomassa eläinlääkäri, jonka antamat hoito-ohjeet tepsivät ensimmäistä kertaa. Hän neuvoi hankamaan pattia mäntysuovalla. Patti pieneni nopeasti.
'
Toukokuussa iho-oireilu oli levinnyt vasemmalla puolelta myös oikealle. Kesäkuun alussa näppylät kuitenkin yhtäkkiä hävisivät ja tilalle tulivat kutiavat paarman puremat. Löysimme mehiläisvahaa sisältävän Bio -voiteen, joka auttoi paarman puremiin kuin taikaiskusta.

Vasemmalla iho-oireilu on rehevöitynyt entisestään. Huoma kyljen patit. 24.5.2012

 Saimme olla hyvin pitkään ilman näppylöitä kunnes joulukuussa 2012, sairasloman aikaan, ne ilmestyivät jälleen. Tällä kertaa iho-oireilu ilmeni hieman eritavalla. Kaulalle ei muodostunut enää yhtenäistä ryhäelmää. Näppylät olivat nyt isompia ja niistä esiintyi vasemmalla puolella harvakseltaan joka puolella ja aavistuksen myös oikealla puolella kaulalla. Lisämausteena harjan ja hännän kutina. Kokeilimme Bio -voidetta näppylöihin ja se auttoi. Kutina ja näppylöiden määrä pysyivät kurissa.

Jossain vaiheessa keväällä näppylät hävisivät hetkeksi kokonaan. Syynä oli todennäköisemmin lynfaneste-elvytys, joka saa aineenvaihdunnan liikkeelle.

Pesimme Ukon kesäkuussa. Ajattelimme sen helpottavan hännän ja harjan kutinaa. Pesu auttoikin viikoksi, mutta sen jälkeen kutina tuli entistä pahempana takaisin. Häntä ei kylläkään enää kutise vaan lautaset ja peppu. Harjan tyvi, säkä ja lihas lavan takana kutisevat. Hieronnassa puhuttiin jotain spinaalipisteistä, joiden kohdalla Ukolla voisi olla jotain ongelmaa. Spinaalipisteitä siis sijaitsee (ainakin) pepussa rangan lähellä. En vain tiedä, mihin nämä pisteet vaikuttavat, mutta ilmeisesti niihin koskeminen aiheuttaa Ukolla kutinareaktion ja se alkaa vääntämään kehoa kummallisesti mutkalle.

Ukkoa kutisee

Tällähetkellä oireilua on siis tuo harjan tyven, sään, lavan takana olevan lihaksen ja pepun kutina. Näppylöitä ei juurikaan ole. Syytä ihon oireilulle ei ole löytynyt. Olen yrittänyt löytää sen yhdistävän tekijän, joka laukaisee aina tämän oireilun, mutta tähän asti se on tuntunut olevan täysin sattumanvaraista.

Syitä, joita olemme iho-oireilulle miettineet:

SÄILÖHEINÄ

Miksi iho alkaa oireilla vasta monien kuukausin päästä, vaikka hevonen olisi koko ajan syönyt säilöheinää?

LIIALLINEN LOIMITUS

Iho on rehevimmillään silloin, kun ei ole todellakaan enää loimituskausi menossa.

SATULA

Kun satula on ollut pitkään vasemmalle puolelle kierossa puristaen, se voi estää aineenvaihdunnan toiminnan. Mutta meillä ei ollut tätä satulaa toissa talvena, vaikka silloinenkin satula oli epäsopiva.

AINEENVAIHDUNNALLINEN HÄIRIÖ

Voisi olla, koska Ukko lihoo aika huonosti ja on jaloistaa todella kuiva. Tämä siis voisi kertoa siitä, ettei aineenvaihdunta toimi hyvin. Proteiinin avulla poitsu on onneksi lihonut. Mutta mikä aiheuttaa aineenvaihdunnalliset ongelmat?

Toisaalta iho-oireilu on ollut sen verran erilaista molempina vuosina, että pitäisikö ne kokonaan erottaa toisistaan?

Unohdin ihan kertoa

Olenpas taas hajamielinen... Unohdin nimittäin mainita aiemmassa kirjoituksessani kaksi tärkeää asiaa. Vaikka tästä tekstistä tuleekin aika lyhyt, en silti vihti lisätä tätä enää aiempaa tekstiin, jotta kaikki varmasti huomaisivat asiani.

Ruunia ei ilmeisesti pistetäkään tänä vuonna yhteislaitumelle. Ukko saa laidunkaverikseen hieman iäkkäämmän ruunaherran. Jos kaikki menee hyvin, poitsuista on myös ajateltu tarhakavereita toisilleen. Ja tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Ensimmäisenä päivänä, kun ruunat lyötiin laitumelle, olisi odotettu jotain juoksentelu, mutta eihän herrasmiehet sellaista harrasta. ;) Painoivat turvat maahan ja haistelivat sivistyneesti toisiaan. Luulen, että Ukko tulee hyvin toimeen tämän vanhemman ruunan kanssa, kun Ukkokin on niin rauhallinen tapaus.

Aluksi ehkä hiukan harmistuin, kun ruunat eivät pääsekään laumaan, mutta loppujen lopuksi järjestely on parempi näin. Ei tarvitse murehtia, miten Ukko suhtautuu laumassa elämiseen viime kesän ikävien kokemuksien jälkeen. Ukolla meni todella pitkään ennen kuin se tokeni kokemastaan kiusaamisesta lauman sisällä. Se oli todella epävarma ja kärttyisä monta kuukautta muita hevosia kohtaan. Kun tarhanaapuriksi vaihtui kiltti suomenhevosruuna, alkoi Ukko pikkuhiljaa kiinnostua lähemmästä tuttavuudesta sen kanssa. Mehän välillä mietimme kyseistä suokkia Ukolle tarhakaveriksi, mutta se ei valitettavasti oikein onnistu, koska ruuna syö eri heinää kuin muut tallin hevoset.

Olen niin iloinen Ukon puolesta! Vaikka se onkin pärjännyt hyvin ihan yksinkin, lajikumppani on silti aina lajikumppani.Vaikka aidan yli pystyykin rapsuttamaan ja haistelemaan, ei se ole silti sama asia.  Ukko saa rapsuttelu-, hengailu- ja ehkä jopa leikkikaverin. ;)

Laidun on onneksi turvallinen paikka totuttaa hevosia toisiinsa. On paljon tilaa ja ruokaa, joten ei ole mitään syytä tapella. Herrat saavat ystävystyä ihan rauhassa ennen kuin ne laitetaan pienempään talvitarhaan keskenään.

Ja sitten minuun liittyvät kuulumiset. Sain postista kirjeen, jossa ilmoitettiin, että pääsen hakemaani kouluun. Kyseessä on siis oman paikkakuntani pikkulukio. En hakenut mihinkään muualle, koska sinne otetaan kaikki, jotka sinne haluavat. Silti lukio ei ole mikään huono. Se on pärjännyt erinomaisesti valtakunnallisessa vertailussa! Muutenkin olen sitä mieltä, että pärjääminen ei ole kiinni lukiosta vaan minusta itsestäni. Olisinhan minä päässyt todistuksellani mihin vain, vaikka niihin ns. "parempiin" lukioihin.

No höh!

Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee vähän myöhässä, vaikka lupailinkin sitä jo toissapäivälle. En vain tiedä, miksi en ole saanut kirjoitetuksi. Eilen yritin, mutta internetti ei oikein toiminut. Tietokone on reistaillut viime aikoina aika paljon.

Nyt kuitenkin satulan kuulumisia. Bessie epäili, että satulan etusyrjä tökkäisi Ukkoa lapaan ja siksi se ei nostaisi mielellään ravia. Kokeilimme sitten satuloida satulaa taaemmaksi ja Ukko liikkui jo paremmin. Takapaneelitkaan eivät jääneet niin irralleen kuin viimeksi. Kokeilimme laittaa myös ihan taakse hieman täytettä, koska takapaneelit ovat painuneet takakaarella istumisesta. Totesimme myös satulan leveyden sopivaksi, koska satulan ja sään väliin jäi 3-4 sormea tilaa. Satula ei siis painunut alaspäin ratsastajan istuessa kyytiin.

Ukko ei kuitenkaan vieläkään liikkunut aivan mallikkaasti. Toisaalta satulaa on muuteltu viime aikoina niin paljon, että ylipäätään erilaisen tuntoinen satula voi saada sen liikkumaan nihkeästi. Lisäksi ei voi oikein tietää, missä määrin tuo liikkelle lähdön vastustelu on jo opittua käytöstä. Sehän se tekee tästä niin vaikeaa. Joka tapauksessa Ukko oli jo paljon parempi kuin ensimmäisellä satulan kokeilukerralla. Silloin huomasi, että satula selkeästi tuntui inhottavalta. Täytyy kuulostella tilannetta.

Olen ajatellu tehdä mahdollisimman paljon juttuja Ukon kanssa ilman satulaa ja maastakäsin. Tekisi mieli laittaa välillä koko satula hyllylle odottamaan ja tehdä muita juttuja.

Olen ylpeä itsestäni, sillä pääsin ensimmäistä kertaa Ukon selkään ilman apua. Menin siis ilman satulaa. Ensin tuntui, etten millään uskalla hypätä tuolilta selkään, kun Ukkokin tuntui niin hermostuneelta. Löysin kuitenkin niksin, jolla Ukon sai pidettyä paikallaan ja rauhallisena; samaan aikaan, kun könysin selkään, rapsutin hepsua harjasta.  

Harjan rapsutteluhetki tallissa. "Ah, kun tekee hyvää!"

 Eilen taas tein hommia maastakäsin. Harjoittelimme ympyrälle lähettämistä ja siirtymiä. Ukko oli yllättävän hidas avuilla, vaikka viime aikoina siitä on irronnut liinassa vain pukkilaukkaa, josta on hallittavuus kaukana. Loppuakohden Ukko oli kuitenkin jo herkempi. Ympyrälle lähettäminen vielä ontuu. Minusta tuntuu, ettei oma kehonkäyttöni oli vielä kyllin selkeä, että Ukko täysin ymmärtäisi, mitä haluan.

Olen huomannut, että Ukko yrittää kovemmin, jos se saa herkkupalkkaa harjoitteluiden timmellyksessä. Tarkoituksena on palkita hevosta namilla epäsäännöllisesti, jolloin se aina yrittää parhaansa, koska se voi tietää, milloin se saa namia. Muuten kehun äänellä ja käsiä yhteen taputtamalla, mistä Ukko kyllä innostuu myös. Kehuminen on hyvin tärkeä osa oppimista. :)

Liinatyöskentelyn lisäksi harjoittelimme vielä taivuttelua pienellä ympyrällä. Ukko oli ihanasti koko ajan kuulolla ja olin skarppina, jotta ehdin kehua sitä oikeaan suuntaan menevästä käytöksestä. Tämä harjoitus on vielä itsellekin niin uusi, että se tuntuu vaikealta. Välillä saimme kuitenkin jo ihan hyviä suorituksia.

Lopuksi vielä pelasimme hetken aikaa jalkapalloa. Valitettavasti namit loppuivat kesken, sillä Ukko olisi halunnut vielä jatkaa palloilua. Ei makeaa mahan täydeltä! Parempi lopettaa silloin, kun hevonen on vielä innoissaan. 

Meillä on käytössä koulutusvyö. :D
Satu on tehnyt vyöstä ja kahvipussista kokonaisuuden, jossa voi pitää nameja palkkaamista varten. Todella kätevä! Palkkaaminen on helppoa eikä taskut sotkeudu.

Satulan testailua

Vaihdoimme tosiaan satulaan leveämmän kaaren ja kokeilimme sitten tänään ratsastaa sillä. Ukko tuli meitä ihanasti ravilla vastaan laitumella. <3 Olikohan jo ikävä, kun emme ole käyneet kahteen päivään tallilla? ;)

Kuten kuvasta näkyy, laitoimme satulan Ukon selkään ilman huopaa, jotta näkisimme, millaiset jäljet satulasta jää ratsastuksen jälkeen. Painopiste on keskellä satulaa eikä etuosa ole noussut ylös kuten kapeamman kaaren kanssa. Huomatkaa myös uudet turvajalustimet -turvallisuus on tärkein!

Vaikka satula näyttikin oikein hyvältä, ratsastus ei mennyt niin hyvin. Ukko liikkui todella tahmeasti eikä se olisi halunnut millään nostaa ravia. Ukko oli siis taas aika samanalainen kuin silloin, kun satula oli kierossa eikä siinä ollut mitään täytteitä.

Yllä olevat kuvat ovat jäljet, jotka jäivät satulasta. Karva ei mennyt mistään kohti kiharalle, mutta hikijälki on hieman epätasainen. Silloin, kun satulan painopiste oli liian takana, me valuimme takakaarelle, jolloin takapaneelit painuivat. Satulan keskellä paneeli on täyteläisempi kuin takana. Tämä aiheuttaa nyt sen, että Ukko kantaa satulaa keskeltä ja edestä. Takapaneelit siis jäävät hieman irti selästä. Kuvastakin varmaan näkyy, miten hikijälki jatkuu vain vähän matkaa selkää pitkin ja takapaneeleista on jäänyt selkään vain kevyt jälki.

Huomennna on tarkoitus kokeilla vielä uudelleen satulaa ja mahdollisesti kokeilla jotain täytteitä. Haluan vielä kunnolla tarkistaa, ettei satula vain ole Ukolle nyt liian leveä, jolloin ratsastajan istuessa kyytiin, satula painuu alas ja kiristää.

Positiivista oli huomata, että Ukon puolierot ovat ilmeisesti jo aikalailla tasaantuneet. Satulan edessä ei ollut mitään täytteitä eikä se silti ollut vinossa eikä minun tarvinnut missään vaiheessa polkaista jalustimella kumallekaan puolelle kuten aiemmin. Jes!

Palaan asiaan huomenna! Toivottavasti saamme tuosta satulasta Ukolle sopivan. Joka tapauksessa voisimme kuitenkin tehdä jumppausta paljon maastakäsin ja ilman satulaa.

Vuodatus ja oivallus

Olin yhteyksissä erääseen alueellamme toimivan kengättömyyteen perehtyneen vuolijan kanssa. Ihan aluksi, haluaisin oikaista kavioiden kunnon arviointia -tekstissä esiintyneen väittämän. Väitin, että "viime kesän kaviokuumen "turmeleva" kavioaines on nyt ehtinyt kasvaa alas saakka, mikä tekee kavion alaosasta haperoista ja herkästi lohkeilevaa." Mutta kaviokuume ei turmele kavioainesta vaan kaviokoteloa(sarveista) ja kavioluuta kiinnittävän lamellin irtoamista tapahtuu. Itsehän en edes tiedä kavion rakenneosista mitään.

Vuolija myös totesi, että kaviokuumekaviossa on myös hyvin herkästi sieni-infektiota, joka myös haurastuttaa sarveista. Itsellänihän ei ole sieni-infektiosta mitään kokemusta eikä kyllä kengittäjäkään ole asiasta mitään huomauttanut. Toisaalta, tunnistavatko kengittäjät yleensä kyseistä sairautta.

Kengättömyyten perehtynyt vuolija suositteli minulle kavionhuoltokurssia, jos kerta olen kiinnostunut kengättömyydestä. Sellainen järjestettäisiin kuulemma heinäkuun lopussa aika lähellä paikkakuntaani. Alun innostukseni vaihtui kuitenkin jo pienoiseen epätoivoon, kun huomasin kurssipäivän hinnan olevan yli 100 euroa.

Tuleekohan tästä kengättömyydestä suoraan sanottuna oikein mitään, koska se tuntuu olevan niin kallis investointi ja vaativan niin paljon työtä. No se työ ei haittaa, mutta rahan meno kylläkin. En tiedä, miten saisin vanhemmat ylipuhuttua tähän. Bootsitkin maksaisivat yhteensä yli 200 euroa. Ehkä pitäisi vain odottaa siihen, kun on itse työelämässä ja omistaa tarpeeksi suuren rahapussin.

Bootseista tulikin mieleen, että on virveellistä väittää, että hevonen pärjäisi ilman kenkiä niin kuin jotkut väittävät. Bootsitkin ovat kengät, ja monet hevoset tarvitsevat niiden antamaa suojaa. Bootsien idea on sama kuin rautakengällä: suojata kaviota. Näen kuitenkin bootsit hevosystävällisempänä vaihtoehtona, joka myös maksaa.

Kuolaimettomat suitsetkin olivat todella kalliit, ja minulla meni pitkään ennen kuin sain vanhemmat suostuteltua niiden ostoon. Hintaa kertyy heti, kun on esimerkiksi hevosen pään anotimiaa mukailen suunnitellut suitset.

Tai ehkä vain en ole tottunut hevosmaailman todelliseen hintatasoon, kun Ukon lähes kaikki varusteet on ostettu käytettynä. Kyllähän ilmeisesti niitä satulahuopiakin saa lähes 100 eurolla, jos lähtee etsimään.

Tämän vuodatuksen päälle voisin vielä kertoa, että Ukolla oli sunnuntaina taas hieronta. Tällä hertaa ruuna ei ollut demona vaan kahden hierojaopiskelijan hierottavana. Voi että, kun osaisi itsekin hieroa! En edes tiennyt, miten paljon erilaisia hoitomuotoja on perinteisin hieronnan lisäksi; lymfaneste-elvytys, kraniosakraalikäsittely, triggerpistekäsittely, spinaalipistekäsittely ja kavion heijastepisteet eli T-pisteet. Niin mielenkiintoista!

Ukolla oli kuulemma ongelmaa lannerangalla ja ristiluulla. Suosittelivat uutta käsittelyä kahden viikon päähän, koska Ukko reagoi niin voimakkaasti. Lisäksi he myös suosittelivat jotakin uutetta, jonka nimeä en nyt muista. Lisäksi hierojaopettaja katsoi satulaamme ja hänen mielestään se on liian kapea Ukolle. Vaidoimme isompaan kaareen ja satula istui heti paremmin edestä eikä jäänyt pystyyn kuten aiemmin. Nyt ei auta muu kuin ratsastaa ja tunnustella, miten hevonen liikkuu. Aluksi siis ilman mitään täytteitä. Se saa kuitenkin odottaa huomiseen, sillä pidämme vielä tänään Ukolle vaapapäivän hieronnan takia. 

Täytyy vielä loppuun todeta, että kyllä lämmitti sydäntä, kun hierojaopiskelijat sanoivat, että Ukko näyttää onnelliselta hevoselta. <3 Heti tuli parempi mieli, kun muistelee tätä kommenttia. Miten kauan olenkaan pohtinut sitä, että, onko Ukko oikeasti tyytyväinen elämäänsä, ovatko olosuhteet riittävät jne. Olen vihdoin alkanut ymmärtää, että pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä jo on eikä koko ajan tavoitella jotain parempaa. Asiat voisivat olla nimittäin PALJON huonomminkin. Meidänkin tallillamme asuu hevonen, jonka osti sen pitkäaikainen hoitaja ratsastuskoululta, jossa tämä vanha hevonen joutui tekemään joskus kahdeksan tunnin päivää. Kauheaa! Hevonen ei olisi saanut edes välillä vettä, jos hoitaja ei olisi sitä juottanut.

Oletteko valmiita?

Nyt on nauruhermoja kihelmöivän Mokat -videon aika! Pieleen menneitä otoksia ja paljon naurua. Näistä on videoiden kuvaukset tehty. :D