Mistä tunnistaa onnellisen hevosen?

Kysymys, jota olen monesti pähläillyt mielessäni. Aiemmassa tallipaikassamme Ukko ei voinut kovin hyvin. Se kärsi. En halua, että se joutuu kokemaan enää sellaista. Silloin en vain osannut enkä ehkä halunnutkaan huomata sitä, että Ukko ei sopeutunutkaan elämään niissä olosuhteista, joita olin pitänyt ihanteellisina hevoselle.

Uudella tallilla Ukko oli aluksi hyvin energinen. Se yhtäkkiä heräsi jostain apatiansa syövereistä ja muuttui todella innokkaaksi. Jopa epäukkomaisen innokkaaksi. Ukko oli joutunut juoksemaan monta kuukautta karkuun jahtaavia hevosia liian vähällä heinämäärällä. Nyt se sai syödäkseen eikä kukaan hevonen pakottanut sitä liikkumaan omassa tarhassaan.

Ukko syömässä heinäpaalin rippeitä heinäkuussa 2012.

Pikkuhiljaa Ukko rauhoittui. Sen itsetunto oli kuitenkin aivan pohjamudissa kokemansa kiusaamisen takia. Ukko oli todella epäluuloinen muita hevosia kohtaan eikä se ollut kiinnostunut tutustelemaan niiden kanssa.. Sen silloinen tarhanaapuri olisi kovasti halunnut seurustella Ukon kanssa aidan yli, mutta Ukko yleensä vain kääntyi pois aidan luota.

Aivan loppukeväästä Ukko sai uuden tarhanaapurin, josta ruuna oli huomattavasti kiinnostuneenpi. Välillä jopa sattui niin, että Ukko kurkotteli aidan yli rapsutusmielessä, mutta tämä toinen heppa ei ollut sillä hetkellä niin kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta.

Ukko on myös ollut jatkuvasti kiinnostuneempi meistä ja meidän seurastamme. Kuitenkin jokin on ollut vielä jarruttelemassa.

Nyt ihan viime aikoina tuntuu, että kaikki olisi jotenkin loksahtanut kohdalleen. Kun satula saatiin kuntoon, Ukko pääsi laitsalle ja se sai tarhakaverin, se muuttunut eri hevoseksi -hyvässä mielessä. Nyt tuntuu, että Ukko olisi aivan elementissään.

Minkähän Aamorin nuolen Ukko on saanut takapuoleensa? :D Siitä on tullut todella sosiaalinen ja reipas. Reippaudella en tarkoita sitä, että se liikkuisi energisesti vaan se on olemukseltaan reipas. Se on kiinnostunut ympäristöstään ja sosiaallisista kontakteista niin ihmisten kuin muiden hevosten kanssa. Ja se oikein vaatii, että tehtäisiin sen kanssa jotain kivaa. En kuitenkaan tarkoita, että se oli ollut aiemmin pystyyn kuollut kaakki, mutta nyt se on kiinnostunut kaikesta.

Ukko on myös alkanut hörisemään. Se aina hörisee, kun tulemme sen luokse. Se on aina vastassa, kun haemme sen sisälle. Kun siivoan tarhaa, se kävelee perässä. Välillä joutuu jopa sanomaan, että menehän pois edestä, että tässä pystyy siivoamaan.

Kun Ukko laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan tahakaverinsa kanssa, ei mennyt kuin viisi minuuttia ja ne jo rapsuttelivat toisiaan. Tallinpitäjä jakoi heinäkasat kaus toisistaan, mutta poikien oli välttämättä pakko syödä samalta kasalta. Sittemmin herrat ovat jatkaneet samalla linjalle. Ne rapsuttelevat toisiaan ja ihan vain hengailevat vierekkäin. Välillä ne myös antavat toisilleen omaa aikaa, jolloin molemmat seisovat yksikseen tarhan eri päädyissä.

Eilinen kuvasi hyvin nykyistä Ukkoa. Kävimme sen kanssa ensin maneesissa työskentelmässä ilman satulaa ja sen jälkeen maastossa vähän kävelemässä. Veimme Ukon talliin, ja näytin Sadulle, miten ota -käsky on edistynyt. Olimme lähdössä kotiin, kun Ukko hörisi karsinastaan. Se vaati, että tekisimme vielä sen kanssa jotain. Niinpä otimme poitsun ja veimme sen kentälle pelaamaan jalkapalloa. Ukko tykkäsi! Pelailujen jälkeen kello kävikin jo yhdeksää. Matkalla tallille kohtasimme tuntemattoman poinin, jota Ukko oli iloisesti menossa tervehtimään siitäkin huolimatta, että poni kiljahti ja nosti etukoipeaan.

Vanhempi kuva ota -käskyn harjoituksista. Nykyisin Ukko osaa jo ottaa kepistä kiinni ja antaa sen minulle. Ukko ei vielä ymmärrä ottaa keppiä maasta vaan jostain korkeammalta esim. ruokakupistaan.

Kaiken lisäksi yksi vähän vieraampi henkilö kävi katsomassa Ukkoa pitkästä aikaa. Ukolla oli iltaheinät edessään ja se silti nosti päänsä iloisesti tervehtimään vieraampaa ihmistä. Ukko on aiemmin suhtautunut vieraiden ihmisten rapsutteluun hieman varauksella. Nyt se kuitenkin oli levollinen, ja antoi rapsuttaa itseään.

Oikeasti, mitä tuolle hevoselle on tapahtunut? :D Tuntuu, että sen itsetunto on nyt aivan huipussaan. Ei se ollut tuollainen edes ennen viime tallipaikassaan kokemaa kiusaamista. Vai päätekö tässäkin tapauksessa sanonta: Se, mikä ei tapa, se vahvistaa.   

Saimme jo toistamiseen saman kommentin: Ukko näyttää onnelliselta hevoselta. Kuulimme tämän lausahduksen ensimmäisen kerran muutama viikko sitten hierojaopiskelijoilta. Kaikki tuntuu olevan nyt kohdallaan: riittävä seura, liikunta ja oikea ruokinta.

Ukko on maailman ihanin nallekarhu ja herrasmies. :)

 Yritän saada lähiaikoina vähän uudempaa materiaalia Ukosta. Yritin yksi päivä ottaa kuvaa tarhakaverusten touhuista, mutta muistikortti jäi kotiin. Höh...