Ikää karttuu

5.5.2001 syntyi lämminverinen orivarsa. Eläinlääkäri totesi sen omistajille, että, oletteko väärä uraa varsalle valitsemassa, kun silloin vielä pieni Ukko-varsa laukkaili iloisesti tarhassaan kakkakasojen yli. Ravihevosen ammatin oripoika kuitenkin itselleen omaksui ja ura jatkui aina vuoteen 2010, kunnes hankoside vaurioitui ruunan ollessa vasta 9-vuotias.

10-vuotiaan Ukon elämässä alkoivat puhaltaa uudet tuulet, kun kaksi nuorta tyttöä otti sen huollettavakseen. Ruuna onkin kokenut viimeisen kolmen vuoden aikana valtavia muutoksia elämässään. Ensinnäkin jo se, että se on muuttanut pois syntymätalliltaan tuttujen kasvattajaomistajiensa luota. Kuorimittava ravihevosen kilpaura on puolestaan vaihtunut kuolaimettomaan ratsastukseen, hippaleikkeihin, agilityyn, jalkapalloiluun jne. Harrastehevosen elämään. Se on myös saanut tutustua hevosystäviin aidan samalla puolella.

Tänään mittariin napsahtaa 13 vuotta. Totuushan on se, että ikä alkaa jo pikkuhiljaa näkyä. Ruunalla on kuitenkin paljon vaatinut ravihevosen elämä takana. Mieli on kuitenkin edelleen yhtä terävä kuin nuorella hevosella, vaikkakin iän tuoma kokemus on tuonut siihen viisautta.

Kesäkengässä

Maanantaina Ukolla oli kengitys, ja ruuna sai kesäkengät alleen. Viime kengityksestä ei ollutkaan kuin vasta kuusi viikkoa, mutta kaviot, varsinkin oikea etunen, levisivät jo siihen malliin, että oli parempi kengittää ennen kuin alkavat lohkeilla. Eli pientä takapakkia on tullut kavioiden suhteen, kun mielestäni ne olivat jo jossain vaiheessa talvea varsin hyvässä kunnossa.

Ukkoa on kengittänyt nyt puolen vuoden ajan CE-F -kengittäjä, joten ehkä olisi aika katsoa kuvia matkan varrelta.

Lähtötilanne:

Marraskuu, kaviot ensimmäisen kengityksen jälkeen:

 

Kaviot nyt:

Ukolle vaihdettiin etusiin kahdella käänteellä olevat kengät.

Ajattelin vielä kertoa, että kävin lauantaina maastossa ilman satulaa eikä se ollut sen kummempaa kuin satulan kanssa, eli pysyin hyvin kyydissä reippaammassakin vauhdissa. Juuri, kun pääsin viime kirjoituksessani sanomaan, etten ole toistaiseksi uskaltanut mennä maastoon ilman satulaa. ;) Valitetettavasti minulle ei ole tästä todistusaineistoa. Kamera oli kyllä mukana, mutta siitä unohtui muistikortti kotiin. Eiköhön maastolenkkejä tule vielä tulevaisuudessakin.

Hauskaa vappua!

Harja poikki ja kavio lohkes

Nyt, kun loimituskausi on jo hyvinkin päättänyt, Ukko on onnistunut hankaamaan harjansa poikki. Jo talvella loimen kaulakappaleessa näkyi mahlajälkiä, mutta nyt ne ovat Ukon karvassa. Kyse ei ole harjan kutinasta. Ukko yrittää itse hoitaa vasemmalle puolelle viime kesänä tullutta potkuvammaa, joka siis on myös syy näihin nykyisiin ongelmiimme. Potkusta on jäänyt hermotuksen puolelle häiriöitä. 

Muuten Ukko on kyllä ollut todella hyvä viime aikoina. Hierotimme kopsukan noin viikko sitten kuusi viikkoa viime hieronnan jälkeen, mutta päädyimme siihen lopputulokseen, että kuusi viikkoa on toistaiseksi liian pitkä aika. Ukko siis hoidatetaan nyt kuukausittain.

Aiemmin Ukon päivissä on ollut todella paljon vaihtelua. Yhtenä päivänä se on saattanut olla aivan elämänsä voimissa ja seuraavana taas "kolme jalkaa haudassa". Hieroja kehotti meitä selvittämään, millaisten päivien jälkeen Ukko on yleensä huonompi. Onko se huonompi kevyemmän vai reippaamman päivän jälkeen? Auttaako siis liikunta oireisiin vai ei? 

Jos vastaus olisi ei, olisimme aika huonoilla vesillä. Olemme lisänneet Ukon liikuntaa (lyhyitä ravi- ja laukkapätkiä), ja voin ilokseni todeta, että liikunta on totisesti auttanut. 

Kaksi vanhaa herraa

Kävimme tänään illalla puolentoista tunnin maastolenkillä. Alkumatkasta tutulla reitillä Ukko oli vähän vetelä eikä niin kovin innostunut ravaamisesta, mutta, kun pääsimme hieman tuntemattomimmille reiteille, Ukko ei olisi muuta halunnutkaan tehdä kuin puksuttaa ravissa eteenpäin katsomaan uusia jännittäviä paikkoja. Tämä hevonen todella syttyy uusista reiteistä, ja se haluaisi kovasti mennä kaiken maailman pikkusivupoluille.

Meillä ei tosiaan ole tällä hetkellä sopivaa satulaa, joten siksi ratsastamme ilman sitä myös maastossa. Tai pikemminkin Satu ratsastaa. Minä arkajalkana en ole toistaiseksi uskaltanut lähteä pidemmille maastolenkeille ilman satulaa. Täytyy ensin kerätä vähän itsevarmuutta tasapainon suhteen.

Nousemme yleensä hiekkamontun pohjalta takaisin tielle laukalla.

Ja laukkapohkeet! Tällä kertaa laukka ei kuitenkaan irronnut. 

Ukko muutenkin meinasi liirata väärään suuntaan. Ehkä kameran räpse jänskätti.

Ja sitten vähän tuntemattomemmilla maastoreitillä, jolla olemme käyneet viimeksi viime kesänä.

Ja Ukko ei malttaisi kävellä. Kaiken lisäksi ravia vielä alamäkeen, hyi!

"Pyrsoo!"

Lopulta löysimme kotiin johtavalle tielle. Kauniit maisemat!

Maanantaina on sitten puolestaan kengitys -tällä kertaa jo kuuden viikon jälkeen. Ukolla meinaa taas levitä ainakin osa kavioista todella voimakkaasti ja sen seurauksena lohkeilla. 

Hallo Leute!

Olen palannut! Itse asiassa olin kotona jo tiistaina, mutta loppuviikko on ollut niin kiireistä koulun ja talleilun takia, etten mitenkään ole ehtinyt päivittämään. Nyt on kuitenkin luvassa pienimuotoinen kuvapläjäys Saksan Schwäbiche Alb -Geopark-alueelta. Pääsääntöisesti aikaa tuli vietettyä Aalenissa, jossa siis asuin isäntäperheessäni, mutta retkiä teimme isommalla alueella.

Aalen

Tippu-/kalkkikiviluolan katto

Tippukiviluolasta löytyneen luolakarhun luuranko.

Kiipeämässä pöytävuorelle.

Ja tässä syy, miksi vuorea kutsutaan pöytävuoreksi -se on päältä aivan tasainen!

Maisemaa vuorelta.

Tubingenin läpi kulkeva joki.

Tubingen

Patikointireissulta. Aalenissa oli jo aivan vihreää. Laidunkausi oli jo täydessä vauhdissa.

Saksassa on paljon vanhoja kaupunkeja, joita kiertää muuri. 

Kävimme myös kävelemässä muurilla.

Stuttgart-miljoonakaupungin pääkatu. En selkeästi ole tottunut isoihin kaupunkeihin -ympäristö todella stressava.

Vanha kaivos, jonka syvyyksiin ajoimme.

Kaviokuvia ja matkakuumetta

Pientä matkakuumetta on jo ilmassa, kun olen lähdössä tunnin päästä Saksaan kymmeneksi päiväksi! :D Kyseessä on siis koulun retki, jonne myös Satu on lähdössä. Emme ole koskaan olleet niin pitkää aikaa yhtäaikaa pois kotoa. Tätä  reissua on joutunut aika paljon suunnittelemaan etukäteen sekä Ukon että kouluhommien osalta. On ollut todella kiireistä ja varmasti myös reissun jälkeen tulee olemaan, mutta jospa siitä selviäisi. Tämä on kuitenkin sellainen "kerran elämässä" -kokemus.

Olemme hommanneet Ukolle reissun ajaksi kaksi hoitajaa. Hieman huolestuttaa jättää Ukko ihmisten käsiin, jotka eivät tunne sitä kunnolla. Ei siinä, jos Ukko olisi "normaalikunnossa", en olisi huolissani ollenkaan, koska hoitajat ovat luotettavia, aikuisia ihmisiä. Tosin meillä on nyt mennyt kolme viikkoa tosi hyvin, joten eiköhän kriittisin vaihe ole jo takana päin. Jätämme heille tarkan ohjeistuksen ja hierojamme puhelinnumeron, jos ongelmia alkaa esiintyä.

Ja sitten kaviokuvia. Kameraa ei valitettavasti ollut mukana kengityspäivänä, joten joudutte tyytymään eilen otettuihin kuviin rapaisista kavioista. ;) Ei ehkä kaikkein edustavimmat kuvat... On sen verran kiire, etten ehdi nyt tekemään mitään ennen-jälkeen -kuvia, joten käy vilkaisemassa viime kengityksen jälkeiset kaviokuvat täältä.

Tuon verran tarhassa on mutaa tällä hetkellä. Verrattain vähän, kun olen nähnyt talleja, joissa hevoset joutuvat seisomaan polviaan myöten mudassa.

Kengittäjän mukaan Ukon takasissa näkyy kovasti vanha kaviokuume; seinämä meinaa taas irtoilla enemmän kuin aiemmin.

Ukko tuli tosiaan suoraan tarhasta... Putsaamme kyllä kaviot aina sekä sisältä että päältä. 

Uusin rakennekuva

Ukko nautiskelee lämpimästä kevätauringosta ja heinästä. :)

Nyt on kulunut kaksi viikkoa viime hieronnasta eikä ainakaan vielä ole tullut takapakkia. Edistystä on tapahtunut pikkuhiljaa. ja selässäkin on jo käyty useampaan kertaan. Viikko sitten sunnuntaina Satu jopa ravasi Ukolla pikkupätkän maastossa. Ruuna oli oikein innoissaan eikä olisi heti halunnut hiljentää takaisin käyntiin. Tosin tämän viikon perjantaina ehdimme jo pelätä Ukon menneen taas lukkoon, kun se oli aluksi ihan mahdoton. Sillä oli annettavanaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko pysyä paikoillaan ja piehtaroida tai sinkoilla ympäriinsä. Kyllä siinä koki itsensä aika pieneksi, kun hevonen hyppii takajaloilleen. Tilanne oli todella huolestuttava. Ei sen takia, että olisin pelännyt itseni puolesta vaan Ukon, koska se ei ole koskaan käyttäytynyt noin. Ukko vaikutti selkeästi kipeältä. Loppu hyvin kaikki hyvin: kun Ukko oli aikansa riehunut irti, tuntui kuin joku paikka olisi auennut ja heppa alkoi liikkua todella hyvin. Pitkästä aikaa Ukko seurasi meitä vapaana ollessaan kaikissa askellajeissa, mitä se ei tee, jos se ei halua.

Kävimme myös eilen ratsain maastossa, ja räpsin muutaman kuvankin. Lenkki jäi valitettavasti aika lyhyeksi, koska märkä lumi kerääntyi erittäin tehokkaasti kavioihin varsinkin nyt, kun Ukolta otettiin viime kengityksessä (kuvia kavioista tulossa) tilasakumit pois. Plusasteita oli peräti kuusi!

Lenkin jälkeen käytimme vielä Ukon maneesissa, mutta tällä kertaa se ei innostunut juoksemisesta vaan piehtaroinnin jälkeen käveli maneesin ovelle. Nappasin Ukosta uusimman rakennekuvan. Viimeksi olen ottanut sellaisen kesällä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten Ukko on muuttunut.

22.3.2014

Heinäkuu 2013

Nykyinen Ukko on paljon sopusuhtaisempi kuin kesällä. Kesän kuvassa Ukon pää näyttää suhteessa muuhun ruumiiseen todella isolta, ja kaula on olematon rimpula. Hierojan mukaan kaulalla voisi nytkin olla aavistuksen enemmän lihasmassaa. Täytyy taas kerran ylistää käynnin tehokkuutta. Kesän jälkeenhän olemme tehneet Ukon kanssa töitä lähinnä käynnissä.

Kolmas hieronta

Ukko syömässä iltaheiniään. Välillä pitää kurkkia, mitä tallikäytävällä tapahtuu.

Lue halutessasi ensimmäisestä ja toisesta hieronnasta

Viime hieronnan jälkeinen aika oli pienoinen pettymys. Ukko ei mennyt selkeästi parempaan suuntaan, kuten ensimmäisen hieronnan jälkeen, ja se oli alle viikon päästä yhtä huono, kuin ensimmäisen hieronnan jälkeen toisella viikolla. Pieni epätoivohan siinä meinasi iskeä, kun alle viikon jälkeen hieronnasta hevonen oli taas todella huono liikkeissään. Takajalat askelsivat jäykkää, lyhyttä askelta hevosen etuosan perässä. Hieroja oli siis kutsuttava jälleen paikalla.

Ukko tutkailee kuvajaistaan. :D

Ukko on pysynyt tänä talvena hyvässä lihassa. Vaikka Ukkoa on ratsastettu viime kesästä lähtien lähinnä käynnissä, hieroja kehui, että se on paremmassa lihaskunnossa kuin viime kesänä. Kaula kaipaisi vielä enemmän lihasmassaa. Ei  siis pidä aliarvoida käynnin tehokkuutta!

Ukko hölköttelemässä maneesissa viime hieronnan jälkeen.

Tällä kolmannella hierontakerralla hieroja lähestyi ongelmaa hieman toisella tavalla. Pääsimme taas pintaa syvemmälle ongelman suhteen. Ensinnäkin minun täytyy korjata väitteeni, jonka mukaan vasemmalta puolelta rusto (yhdistää takajalat selkärankaan) olisi vioittunut. Näin ei ole, sillä rustossa ei ole mitään vikaa, mutta sen kohdalla olevat lihakset puolestaan painavat johonkin hermoon.

Taas on todettava, että hevosten kanssa kaikki on mahdollista, ja syy ongelmiin voi löytyä melkein mistä vain. Nimittäin, kun hieroja mobilisoi vasenta etujalkaa, hän huomasi, että lavan kohdalta lannerangalle yhdistävä lihas on jännittynyt. Ukkoahan potkaistiin viime kesänä vasemman etujalan olkaniveleen. Ehkä potku osui suoraan hermoon tai sitten ongelma on muodostunut lannerangalle, kun hevonen on joutunut varomaan vasenta etujalkaansa. Toisaalta Ukolla on ollut jo paljon aiemmin ongelmia lannerangalla, joten voi myös olla, että ruston kohdalla hermoon painava lihas on se kaikista perimmäisin syy lannerangan ongelmiin. Näistä, kun ei koskaan voi tietää!

Hieronnasta on nyt kulunut viikko ja meillä on mennyt ihan hyvin. Edistymistä on tapahtunut hieman maltillisemmin kuin ensimmäisen hieronnan jälkeen, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Hiljaa hyvä tulee! Eilen Satu kävi jo Ukon selässä kävelemässä pikkumaastolenkin ilman satulaa. Olemme kovasti hieroneet ja venytelleet Ukkoa sekä jumpanneet sitä. Toivottavasti edistyminen jatkuu eikä ihan heti tarvitse kutsua hierojaa.

Ukko nautiskelee päähieronnasta. :)