Ukon varusteet

Onnistunut koulutunti

Huomasimme eilen, että Ukon kumpienkin etukavioiden kengät olivat liikkuneet toissapäiväisen ilottelun aikana. Kengät ovat pyörähtäneet niin, että ne ovat osittain säteen päällä. Kengittäjä, eli tallipitäjä aikoi tänään korjata asiaan.

Ratsastin eilen maneesissa lähinnä käyntiä työstäen. Raviakin kokeilin, mutta Ukko ei ollut kovin innokas ja ravi itsessään oli ihan kummallisen tuntuista. En ajatellut kiusata poikaa enempää, koska kengät saattoivat ihan hyvin painaa ikävästi säteeseen. Tietenkin toinen vaihtoehto on, että raasu on kipeyttänyt itsensä toissapäivänä. Sehän veti reipasta laukkaa liukkaalla asvaltilla lähes kilometrin verran. No sen näkee sitten. Voisin jo alustavasti lupailla, että voisin aloittaa tänään videomateriaalin hankkimisen Ukon varustepostausta varten.

Eilisestä vielä sen verran, että Ukko oli käynnissä mukavan energinen. Treenattiin ihan ajan kanssa pysähtymistä, koska olemme vahingossa opettaneet Ukolle, että paikallaan seisotaan aina vain sen 3-4 sekuntia. On parempi opettaa Ukko epäsäännöllisiin pysähdysaikoihin, jolloin se oppii, että kunhan se pysyy paikallaan, se pääse aina joskus liikkeelle. Tästä on hyötyä esimerkiksi tien ylityksessä. Olemme nimittäin tähän asti aina taluttaneet Ukon tien yli, koska ratsastajan kanssa se ei millään pysy paikallaan.

Pysähdysten lisäksi tein myös käynnissä voltteja. Välillä Ukko taipui ihan hyvin. Tunnin kohokohta oli kuitenkin pohkeenväistö. Emme olleet treenanneet sitä pitkään aikaan, joten oli jo korkea aika. Muutenkin takajalkojen väistöaskel rentouttaa kipeää lannerankaa, joka on yleinen vaiva ruunilla. Pohkeenväistö sujui hienosti varsinkin vasemmalle väistättäessä. Tuli jo useampi hyvä askel peräkkäin, joista heti paljon kehuja. Aluksi Ukko meinasi mennä peppu tai lapa edellä, mutta asia korjaantui, kun ratsastaja korjasi ratsastustaan. Oikealle väistättäessä tuli yleensä vain 1-2 hyvää askelta ja Ukko oli muutenkin vaikeampi pitää suorana. Joka tapauksessa Ukko oli tosi hyvä eilen! :)

Vielä lopuksi illan ainoa kuva, joka myös on huonolaatuinen. Ukolla on nykyään käytössä pintelit etusissaan eläinlääkärin suosituksesta. Ukolla on kokkapolvet, jotka tarvitsevat tukea.

Painajaisuni

Monen on varmasti vaikea uskoa seuraava sepostustani varsinkin, kun kyseessä on Ukko. En meinaa itsekkään uskoa todeksi eilisen tapahtumia. Ne ovat aivan kuin jotain painajaisunta.

Satu kävi eilen tallilla yksinään, kun minä luin kokeisiin. Hän päätti mennä maastoon riimun kanssa ja antaa Ukon kulkea metsässä oman mielensä mukaan syöden mustikan ja puolukan varpuja. Alku sujui hyvin ja Ukko oli oikein innostunut, kun se sai köpötellä puiden seassa. Se jopa hyppelehti puiden yli iloisesti. Ukko nosti ravin ikääinkuin kokeilleen rajojaan kysyen: "Saanko tosiaan liikkua, miten itse haluan?" Satu antoi Ukon ravata ja siitähän se soppa vasta kehkeytyi. Ukolla nasahti päässä ja rikkoi laukalle eikä enää kuunnellut pidätteitä.

Ukko juoksi kohti junarataa, jota ennen sen meinasi kaatua ojaan. Se kuitenkin pysyi pystyssä ja otti junaradan sijaan suunnan kohti kotia. Kaksi autoa tuli vastaan, mutta Ukko ei niistä välittänyt. Se kuunteli kyllä kääntäviä, muttei hidastavia apuja, kun Satu ohjasi Ukkoa tien laitaan pois autojen edestä. Niin kaksikko sitten painoi valtatien yli tallitielle ja tallin ohi vähän matkaa kunnes Ukko hiljensi käyntiin. 

Pellolla hidastaminen olisi onnistunut varmasti hyvin, sillä Ukon olisi voinut ohjata pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle. Tiellä kääntäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ilman, että ratsukko olisi esim. kaatunut.

Ukko ei missään nimessä säikähtänyt mitään, eli ihan puhdasta käsistä karkaamista tuo oli. Herralla taisi totisesti olla ylimääräistä virtaa ja sillä nousi ehkä lievästi sanottuna päähän se, että se saisi mennä, minne haluaa ja omalla vauhdillaan.

Ukko oli "pikkulaukkaspurttailunsa" jälkeen vain hieman hiessä ja herra näytti suorastaan tyytyväiseltä, kun sai kunnolla juosta. Kaksi hokkia oli kulunut ihan taltoiksi.

Hevosten kanssa voi sattua aina jotain eikä mihinkään hevoseen voi luottaa täysin sata prosenttisesti. Onneksi kuitenkin tässä tapauksessa selvittiin vain säikähdyksellä, mutta vastedes täytyy olla entistäkin varovaisempi ja tarkempi.

Mukavaa yhdessäoloa hevostenne parissa, ja muistakaa turvallisuus! :)

Jotain joutavaa...

Tuntuu, että koko hevosblogimaailma olisi menossa johonkin syyshorrokseen. Postauksia tulee verkkaisesti ja useat blogit lopettavat tai menevät tauolle. Suurin syy varmaan on se, ettei ole mitään kirjoitettavaa, koska kelien takia ei pysty tekemään mitään kovin ihmeellistä. Tai sitten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti niin kiireisiä.

Oman blogini kohdalla kirjoitettavaa pitäisi olla, sillä Ukko asuu maneesitallilla ja treenaaminen on mahdollista kellillä kuin kelillä. Minä kuitenkin jaarittelen täällä blogissa, ettei minulla ole, mistä kirjoittaa. Kuvausintoakaan ei ole oikein ollut, kun ulkona on niin synkeää. Ajattelin tehdä erikoispostauksen Ukon varusteista, mutta elämä on nähtävästi niin pää kolmantena jalkana juoksemista, ettei aikaa ole vielä löytynyt kyseiselle postaukselle. Syyslomalla kävi jopa mielessä, että pitäisikö laittaa blogi tauolle.

Ukko oleskelee tarhassaan vielä toistaiseksi yksin, koska sen molemmat tarhakaverivaihtoehdot ovat muuttamassa pois. Toinen itse asiassa muutti jo. Ukon tuleva tarhakaveri on siis vielä avoinna. Onneksi tarhat ovat ihan vierekkäin, joten herra pystyy helposti koskemaan tarhanaapuriinsa. Odotamme kuitenkin innolla, että Ukolle järjestyisi tarhakaveri. Hevonen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka tarvitsee kontakteja lajikumppaneihinsa voidakseen hyvin. :)

Sain Jatalta tämän ihanan avaimenperän. Kiitos! ♥

My name is Bond. James Bond.

Kävimme eilen perheen voimin Finnkinossa katsomassa 007 Skyfall -elokuvan. Hyvä oli, vaikken mikään Bond-fani olekaan. Istuimme toisella rivillä ja ainakin siitä katsottuna valkokangas oli turhan suuri. Lisäksi basso oli liian kovalla; tuli jopa huono olo joissakin räiskintäkohtauksissa. Elokuva ja "elokuvaeväät" olivat kuitenkin hyviä, mikä onkin pääasia. Näytös oli juuri ikävästi keskellä päivää, ettei tallille oikein ehtinyt ennen eikä jälkeen elokuvaa. Ukko sai siis vapaa päivän, kun Satukin päätti pitää lepopäivän.

Kävimme tänään reippaalla noin tunnin pituisella maastolenkillä. Ihanaa, että täällä voi käydä pimeälläkin maastossa, sillä hiihtäjille, kävelijöille ja ratsastajille tarkoitetti 2,5km kuntopolku on valaistu. Ukko olisi kyllä mielellään halunnut metsikköön tai muille tuntemattomille (ja pimeille) poluille. Ukko on luonnonlapsi. :)

Nyt täytyy kehua, että kuolaimettomissa on todella tehokas jarru. Monilla varmasti herää kuolaimettomissa ensimmäisenä epäillys, että toimiiko niissä jarrut yhtä hyvin kuin kuolaimissa. Kokemuksesta voin sanoa, että jarrut toimivat paremmin kuin kuolaimilla.

Syyslomalaisen hevosen kuulumiset

Loma ei ole oikeastaan edes ollut kovin kiireinen, mutta en ole vain jaksanut kirjoitella tänne blogiin. Muuten olen sitten istunut koneen ääressä liikaakin... Nytkään en jaksaisi kirjoittaa, mutta jospa minä muutaman lauseen heittäisin kuvan ja videon tueksi. :)

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa maastossa kuolaimettomien kanssa. Jarrut toimivat vähintäänkin yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kuolaimien kanssa. Pään viskominen, suun aukominen ja muu aiempi pään häiritsevä toiminta on loppunut kuolaimettomien käyttöön oton jälkeen. Sanomista tulee kuitenkin siitä, ettei Ukko käänny niin hyvin kuin kuolaimien kanssa. Ehkä se ei ole vielä täysi ymmärtänyt niiden kääntäviä apuja. Harjoitellaan, harjoitellaan!

Maastoon lähdössä, jei! :D

Pelasimme myös alkuviikosta Ukon kanssa jalkapalloa. Se tajusi heti, kun otin jalkapallon esiin, mistä oli kysymys. Ukko oli aivan innoissaan ja alkoi vieritellä palloa ihan mielissään ympäriämpäri. En ehtinyt aina välissä edes antaa namia, kun herra oli jo tökkimässä palloa. :D Näette videolta, miten olemme edistyneet.

Tylsän aamun porinoita

Ensin täytyy intoilla, että nyt on SYYSLOMA, jes! :D Siitä huolimatta menin illalla aiemmin nukkumaan kuin muu perhe, joten myös heräsin aiemmin. Nyt ei siis ole mitään tekemistä, joten päätin aloittaa aamun roikkumalla täällä netissä.

En vihtinyt kertoa viimeisimpään postaukseen eilisestä maastosta, sillä postaus oli muuten niin iloisen pirteä. Maasto sinänsä oli oikein onnistunut, mutta olipa taas täpärä onnettomuuden välttäminen liikenteessä. Auto kolisevinen peräkärryineen tuli takaa ja pyysimme käsieleellä autoilijaa hidastamaan. Eipä hidastanut kehotuksesta huolimatta ja peräkärryn kolistessa Ukko melkein hyppäsi auton kylkeen. Onneksi mitään ei sattunut, mutta on niitä kaikenlaisia tonttuja liikkeellä! 


Vielä aiemmasta postauksesta. Hevosagility/temppujen opettaminen hevoselle on todellla hauskaa, suosittelen lämpimästi! Ukko ainakin nauttii touhusta ihan hirveästi.  Ostin aikanaan Koikka Loikka Hevosagility -kirjan, mutta sille ei ole hirveästi ollut käyttöä, koska olemme aika pitkälti opettaneet asiat Ukolle omalla tavallamme. Lisäksi meillä ei ole kunnollisia puitteita hevosagilitin harrastamiseen, joten olemme pysyneet Ukon kanssa lähinnä temppujen opettelussa. Opetteluvaihe on varmaan hauskinta koko hommassa, kun näkee, miten hevonen pähkäilee ja lopulta iloitsee, kun tajuaa jutun juonen. :)

Laitan vielä loppuun videon hevosagilitystä, jota se voi parhaimmillaan olla. Ei mitään narusta kiskomista esteeltä toiselle vaan hevonen omasta vapaasta tahdostaan tekee tehtävät irti ollessaan. :)